Mihály Károlyi
Mihály Károlyi (4. maaliskuuta 1875 Fót, Itävalta-Unkari – 20. maaliskuuta 1955 Vence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska) oli unkarilainen poliitikko, kreivi ja suurmaanomistaja.
| Mihály Károlyi | |
|---|---|
 |
|
| Unkarin demokraattisen tasavallan presidentti | |
| Edeltäjä | Tasavalta perustettiin 16. marraskuuta 1918 |
| Seuraaja | Sándor Garbai |
| Unkarin pääministeri | |
| Edeltäjä | János Hadik[1] |
| Seuraaja | Dénes Berinkey[1] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1875 Fót, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 20. maaliskuuta 1955 Vence, Provence-Alpit-Riviera, Ranska |
| Arvonimi | kreivi |
| Puoliso | Katalin Andrássy |
| Tiedot | |
|
Huomautukset Karolyi luopui vallasta 21. maaliskuuta, ja tilalle perustettiin vallankumouksellinen Unkarin neuvostotasavalta |
|
Károlyi oli poliittisilta mielipiteiltään radikaali ja ajoi muun muassa yleistä äänioikeutta ja maareformia. Hän toimi Unkarin demokraattisen tasavallan presidenttinä vuonna 1919, mutta joutui luovuttamaan vallan Béla Kunin johtamille kommunisteille ja pakenemaan maasta. Károlyi oli maanpaossa ensin Ranskassa ja sitten Englannissa koko Horthyn valtakauden ajan. Hän toimi yhteistyössä sosialistien kanssa ja yritti perustaa Unkarin pakolaishallituksen toisen maailmansodan aikana. Hän palasi Unkariin 1946 ja toimi suurlähettiläänä, mutta erosi vastalauseena László Rajkin pidätykselle ja kuolemantuomiolle ja muutti Ranskaan, missä hän kuoli 1955.
Károlyi on ollut Unkarissa kiistelty hahmo, ja oikeistolaiset ovat vaatineet hänen patsaansa poistamista Unkarin parlamenttitalon lähistöltä.
Tausta muokkaa
Kreivi Mihály Károlyi kuului yhteen Unkarin varakkaimmista ja tunnetuimmista aatelissuvuista.[2] Hän oli Unkarin toiseksi suurin maanomistaja Esterházyn kreivin jälkeen.[3] Károlyin suvulla oli suuria maatiloja etupäässä Itä-Unkarissa ja palatsit sekä Wienissä että Budapestissä. Károlyin palatsissa Budapestissä oli yli 50 huonetta, ja se käsitti kokonaisen korttelin. 1900-luvun alussa kreivi olisi itse halunnut purkaa palatsin ja rakentaa sen tilalle vuokra-asuntoja, mutta muutti mielensä asiasta nousseen kohun vuoksi.[4] Károlyin perheessä oli perinteisesti oltu Habsburgien vastustajia.[3]
Poliittinen toiminta muokkaa
Unkarin parlamentti ja kansallisneuvosto muokkaa
Károlyi aloitti poliittisen toimintansa Unkarin parlamentissa vuonna 1905 liberaalien ryhmässä, mutta siirtyi itsenäisyyspuolueen vasempaan siipeen ja johti oppositiota pääministeri István Tiszaa vastaan.[5] Hän oli länsimyönteinen ja arvosteli Itävalta-Unkarin suuntautumista Saksaan. Hänen poliittiset näkemyksensä – maareformi, yleinen äänioikeus ja kansallisuuksien tasa-arvo – olivat liian radikaaleja konservatiivisessa Unkarissa, eikä hänellä ollut parlamentissa juuri vaikutusvaltaa. Károlyin asema muuttui kuitenkin ensimmäisen maailmansodan lopussa, kun sotilaallinen tilanne kääntyi keskusvalloille epäedulliseksi.[2]
Heinäkuussa 1916 Károlyi jätti itsenäisyyspuolueen ja perusti parinkymmenen muun edustajan kanssa ”itsenäisyyden ja vuoden 1848 puolueen”, joka vaati Itävallan ja Unkarin personaaliunionia ja rauhan solmimista.[6] Lokakuun 16. päivä 1918 keisari Kaarle julisti Itävallan liittovaltioksi. Unkarin parlamentissa Tisza myönsi, että sota oli hävitty, ja hallitus joutui eroamaan. Károlyin johdolla perustettiin kansallisneuvosto, johon kuului porvarillisia radikaaleja ja sosiaalidemokraatteja. Neuvosto vaati sodan välitöntä lopettamista, yleistä äänioikeutta ja yhteiskunnallisia uudistuksia.[3] Budapestiin kerääntyi mielenosoittajia, joita vastaan poliisi avasi tulen. Tällöin syttyneen krysanteemivallankumouksen aikana vallankumoukselliset sotilaat vannoivat uskollisuudenvalan Károlyin kansallisneuvostolle ja he miehittuvät pääkaupungin strategiset kohteet.[7]
Unkarin demokraattinen tasavalta muokkaa
Keisari antoi 31. lokakuuta 1918 uuden hallituksen muodostamisen Károlyin tehtäväksi, ja 16. marraskuuta kansallisneuvosto julisti Unkarin itsenäiseksi tasavallaksi. Károlyi valittiin presidentiksi 11. tammikuuta 1919.[3]
Károlyi nautti syksyllä 1918 suurta kansansuosiota ja luottamusta. Hänet tiedettiin ympärysvaltojen ystäväksi ja hänen toivottiin pääsevän siedettävään rauhansopimukseen, mutta unkarilaiset joutuivat pettymään. Károlyin hallitus oli pian ylivoimaisten ulko- ja sisäpoliittisten vaikeuksien edessä. Syksyn kuluessa Serbia, Romania ja Tšekkoslovakia miehittivät laajoja osia Unkarista, ja ympärysvallat vaativat vielä laajempia alueluovutuksia. Hallitus yritti myös panna toimeen sisäisiä uudistuksia, kuten yleinen äänioikeus, maareformi ja kahdeksantuntinen työpäivä, mutta niitä vaikeuttivat katastrofaalinen taloustilanne ja virkamiesten vastahakoisuus. Károlyi jakoi itse omia maitaan talonpojille. Yleensä maanomistajat kuitenkin vastustivat reformia, eivätkä maaseudun köyhätkään pitäneet siitä heille lankeavien suurten lunastusmaksujen vuoksi.[3]
Lopulta Károlyin hallitus kaatui maaliskuussa 1919, kun se ei suostunut ympärysvaltojen vaatimukseen, että Unkarin olisi vedettävä joukkonsa kauemmas Romanian-vastaiselta rajalta. Maaliskuun 21. päivä Károlyi luovutti hallitustehtävät vallankumoukselliselle sotilasneuvostolle. Näin syntyi Unkarin neuvostotasavalta, jonka johtajaksi nousi kansankomissaari Béla Kun.[3]
Maanpaossa muokkaa
Károlyi pysyi Unkarissa neuvostotasavallan ajan ja olisi jopa halunnut osallistua hallitukseen. Hän pakeni maasta vasta heinäkuussa 1919, kun neuvostotasavalta oli sortumassa. Maanpaossa hän jatkoi yhteistyötä kommunistien kanssa.[8][2] Unkarissa häntä syytettiin maanpetoksesta ja siitä, että hän oli tehnyt aselevon ranskalaisten kanssa Unkarille epäedullisin ehdoin.[5] Károlyin omaisuus takavarikoitiin ja esimerkiksi Budapestin palatsi kansallistettiin.[4] Valtionhoitaja Horthy nimitti Károlyita ”kieroon kasvaneeksi, säädylleen uskottomaksi mieheksi”.[3]
Maailmansotien välisenä aikana Károlyi oli unkarilaisten poliittisten pakolaisten tunnustettu johtaja, ensin Ranskassa ja sitten Britanniassa. Hän perusti neuvoston, joka työskenteli demokraattisen Unkarin luomiseksi. Toisen maailmansodan aikana hän yritti perustaa pakolaishallituksen ja olisi halunnut muodostaa unkarilaisia sotilasyksikköjä, jotka olisivat taistelleet liittoutuneiden rinnalla. Liittoutuneet torjuivat kuitenkin hänen suunnitelmansa.[9]
Paluu Unkariin ja viimeiset vuodet muokkaa
Károlyi palasi Unkariin 1946 ja sai takaisin sinne jääneen omaisuuden, kuten Budapestin palatsin, jonka hän kuitenkin luovutti pian takaisin valtiolle ”julkisen koulutuksen hyväksi”.[4] Hän toimi Unkarin Ranskan-suurlähettiläänä Pariisissa vuosina 1947–1949 mutta erosi vastalauseena László Rajkin pidätykselle ja kuolemantuomiolle.[2] Károlyi jätti Unkarin uudestaan ja kirjoitti joutuneensa jo toisen kerran maanpakoon, ”tällä kertaa ilman toivoa paluusta”.[10] Hän vetäytyi politiikasta ja eli loppuelämänsä Ranskassa, missä hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1955.[11]
Perhe muokkaa
Károlyi meni vuonna 1914 naimisiin kreivitär Katalin Andrássyn (1892–1985) kanssa. Katalin Andrássy kuului yhteen Unkarin kuuluisimmista aatelissuvuista, ja hänen setänsä, kreivi Gyula Andrássy nuorempi oli tunnettu valtiomies.[12] Katalin Andrássy oli miehensä politiikan aktiivinen kannattaja ja seurasi häntä maanpakoon.[13] He toimivat vuosia Pariisissa perustetun Unkarin ihmisoikeusliiton johdossa.[9]
Pariskunnalla oli kaksi tytärtä ja yksi poika.[5] Heidän poikansa Adam kuoli 21-vuotiaana vuonna 1939 lento-onnettomuudessa Isle of Wightin saarella.[10]
Merkitys muokkaa
Mihály Károlyi on ollut Unkarissa kiistelty henkilö, ja häntä on moitittu siitä, että hän luovutti vallan äärivasemmistolle. Toisaalta olosuhteet olivat häntä vastaan, eikä toimivalla demokratialla ollut todellisia mahdollisuuksia vuoden 1919 Unkarissa.[3] Kun hän kuoli vuonna 1955, hänet haudattiin ensin poikansa viereen Isle of Wightiin. Kun Unkarin poliittinen tilanne muuttui 1960-luvulla, heidän jäännöksensä vietiin Unkariin 1962 ja heille järjestettiin valtiolliset hautajaiset. Perheellä on mausoleumi Kerepesin hautausmaalla Budapestissä.[10][11] Károlyin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi hänelle pystytettiin patsas Budapestiin Unkarin parlamenttitalon lähelle. Patsas on viime vuosina tuhrittu usein punaisella maalilla, ja kansallismielinen Jobbik-puolue on tehnyt aloitteen sen poistamiseksi. Sosialistit ovat puolestaan vedonneet presidenttiin ja vaatineet, että patsas säilytetään paikoillaan.[14]
Károlyin palatsissa Budapestissä toimii nykyisin Petőfin kirjallisuuden museo, ja palatsin seinässä on Mihály Károlyin kohokuva. [4] Isle of Wightin hautausmaalla on muistopenkki paikalla, johon Mihály ja Adam Károlyi oli haudattu.[10]
Mihály Károlyi on kirjoittanut kaksi muistelmateosta: Egy egész világ ellen (München 1922, suom. Koko maailmaa vastaan) ja Faith without illusion (Lontoo 1956).[11] Katalin Andrássy on myös julkaissut muistelmansa A Life Together (1966).[13] András Kovácsin 1984 ohjaama elokuva A Vörös grófnő (suom. Punainen kreivitär) kertoo Katalin Andrássyn elämästä.[15]
Lähteet muokkaa
- Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
- Hanák, Peter (toim.): One Thousand Years. A Concise History of Hungary. Budapest: Corvina, 1988. ISBN 963 13 2520 2. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Unkari. Maa, kansa, historia s. 354
- ↑ a b c d Mihály, Count Károlyi Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 5.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Unkari. Maa, kansa, historia s. 195–199
- ↑ a b c d The history of the Palace PIM Museum of Literature. Arkistoitu 29.9.2008. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Mihály Graf Károlyi von Nágykárolyi OoCities.org. lokakuu 2009. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 193
- ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 195
- ↑ One thousand years s. 187
- ↑ a b One thousand years s. 217−218
- ↑ a b c d Findon, Ross: Chale plot is a page turner Isle of Wight County Press Online. 12.3.2010. Viitattu 8.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Károlyi Mihály, gróf Magyar Életrajzi Lexikon. Viitattu 9.12.2011. (unkariksi)
- ↑ Károlyi Mihályné, Andrássy Katalin, gróf Magyar Életrajzi Lexikon. Viitattu 9.12.2011. (unkariksi)
- ↑ a b Karolyi, Katinka Andrassy, Countess A Bit of History. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Socialists ask president to prevent removal of Károlyi statue Politics.hu. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ A Vörös grófnő Port.hu. Viitattu 9.12.2011. (unkariksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihály Károlyi Wikimedia Commonsissa
