Miesha Tate
Miesha Tate (s. 18. elokuuta 1986 Sacramento, Kalifornia) on yhdysvaltalainen vapaaottelija ja lukkopainija. Hän oli UFC:n entinen naisten kääpiösarjan mestari maaliskuusta heinäkuuhun 2016 ja saavutti lukkopainin MM-kisoissa hopeaa vuonna 2008. Hän oli myös heinäkuusta 2011 maaliskuuhun 2012 painoluokkansa mestari Strikeforcessa.[2][3][4]
| Miesha Tate | |
|---|---|
 Miesha Tate vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1986 Tacoma, Washington, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | Cupcake[1], Takedown |
| Aktiivisena | 2007–2016, 2021– |
| Pituus | 168 cm |
| Paino | 61 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | Lukkopaini, brasilialainen jiu-jitsu, nyrkkeily, thainyrkkeily |
| Seura | Xtreme Couture |
| Tilastot | |
| Ottelut | 25 |
| Voitot | 18 |
| – tyrmäyksellä | 7 |
| – luovutuksella | 5 |
| – päätöksellä | 8 |
| Tappiot | 7 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
| – luovutuksella | 3 |
| – päätöksellä | 2 |
| Aiheesta muualla | |
| www.mieshatate.com | |
Tate otteli vuonna 2010 Suomen Maiju Kujalan kanssa, voittaen tämän kaikin tuomariäänin.[5]
Alkuvuodet muokkaa
Tate syntyi Tacomassa, Washingtonissa Robert Schmidtille ja Michelle Tatelle. Hän kävi Franklin Pierce High Schoolia, jossa hän harjoitteli painia.[6] Tate harjoitteli koko opiskelunsa ajan poikien kanssa ja osallistui viimeisenä vuotena 2005 tyttöjen osavaltion mestaruuskisoihin, jossa hän myös voitti mestaruuden.[6] Tate siirtyi sittemmin opiskelemaan Central Washingtonin yliopistoon, jossa hänen ystävänsä kehotti kokeilemaan vapaaottelua. Tatea kiinnosti laji nähtyään paikalla muita painijoita ja ryhtyi sittemmin harjoittelemaan myös lukkopainia ja brasilialaista jujutsua.[6]
Vapaaottelu muokkaa
Tate otteli ensimmäiset ammattilaisottelunsa HOOKnSHOOT organisaatiossa heidän marraskuussa 2007 järjestetyssä yhden päivän kestäneessä turnauksessa. Hän kohtasi ensimmäisellä kierroksella Jan Finneyn, jonka Tate voitti tuomarin päätöksellä neljän erän jälkeen. Toisella kierroksella hänen turnaus päättyi hävittyään Kaitlin Youngille tyrmäyksellä 30 sekunnissa.
FCF:n kääpiösarjan mestaruus (2009–2010) muokkaa
Tate otteli turnauksen jälkeen useissa eri organisaatioissa yksittäisiä otteluita. Hän muun muassa voitti uransa kolmannen ottelunsa kesäkuussa 2008 Elaina Maxwellia vastaan tuomariäänin Strikeforcessa. Tate voitti tämän jälkeen Jamie Lynn Welshin ja Jessica Bednarkin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hän voitti vielä Dora Baptisten triangelikuristuksella ensimmäisen erän alussa, kunnes pääsi ottelemaan Freestyle Cage Fighting organisaation naisten kääpiösarjan mestaruudesta Lizbeth Carreiroa vastaan. Ottelu käytiin 4. huhtikuuta 2009, jossa Tate voitti mestaruuden Von Flue kuristuksella kolmannessa erässä. Kuukausi mestaruuden jälkeen Tate otteli toisen kerran Strikeforcessa voittamatonta Sarah Kaufmania vastaan. Hän hävisi kamppailun tuomariäänin. Tate otteli vielä lokakuussa kolmannen kerran vuoden 2009 aikana Sarah Orizaa vastaan, jonka hän voitti tyrmäyksellä päähän kohdistuneella potkulla, kun toista erää oli käyty vain kahdeksan sekunttia.
Tate puolusti ensimmäisen kerran Freestyle Cage Fightingin mestaruuttaan 16. tammikuuta 2010 Valerie Coolbaughia vastaan. Hän voitti kamppailun käsilukolla ensimmäisen erän lopussa.
Strikefoce (2010–2012) muokkaa
Tate siirtyi moniotteluisella sopimuksella Strikeforceen, jossa hän oli jo aiemmin otellut kahdesti. Paluuottelussaan Tate kohtasi maaliskuussa 2010 viiteen otteluun voittamattoman Zoila Frausto Gurgelin. Tate voitti ottelun käsilukolla toisen erän lopussa.
Turnausvoitto ja kääpiösarjan mestaruus (2010–2012) muokkaa
Elokuussa 2010 Strikeforce järjesti naisille kääpiösarjan turnauksen, jonka voittajasta tulisi organisaation ensimmäinen naisturnausvoittaja ja samalla uusi haastaja hallitsevalle kääpiösarjan mestarille Marloes Coenenille. Tate kohtasi ensimmäisellä kierroksella Maiju Kujalan, jonka hän voitti tuomariäänin.[5][7] Saman päivän toisella kierroksella ja samalla loppuottelussa Tate kohtasi Hitomi Akanon, jonka hän voitti myös tuomariäänin ja saavutti turnauksen voiton.
Tate kohtasi turnausvoiton myötä hallitsevan mestarin Marloes Coenenin 30. heinäkuuta 2011 Strikeforce: Fedor vs. Henderson -tapahtumassa. Hän onnistui voittamaan mestaruuden käsitriangelikuristuksella neljännessä erässä. Coenenia ei oltu aiemmin voitettu lukotuksella vapaaottelussa.[8]
Tate puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 3. maaliskuuta 2012 Ronda Rouseyta vastaan. Alun perin hänen odotettiin ottelevan entistä kääpiösarjan mestaria Sarah Kaufmania vastaan. Rousey kuitenkin sai enemmän mediahuomiota heidän väliselle ottelulle, jonka myötä Tate kohtasi Rouseyn Strikeforce: Tate vs. Rousey -tapahtumassa.[9] Hän menetti mestaruuden käsilukolla ensimmäisen erän lopussa. Tate oli jäädä ensimmäisen käsilukkoon, mutta onnistui pääsemään irti otteesta. Tate sai medialta kritiikkiä vältellessään taputusta luovutuksen merkiksi liian pitkään riskeeratakseen kätensä vammautumisen, kun taas hänen vastustajansa Rousey piti Tatea sisukkaana.[10]
Mestaruusottelun jälkeen Tate kohtasi elokuussa 2012 taekwondo-ottelijana tunnetun Julie Kedzien. Hän onnistui voittamaan pystyottelija vastaan painija mainostetussa ottelussa käsilukolla kolmannessa erässä.
UFC (2013–2016, 2021–) muokkaa
UFC:n ostettua Strikeforcen osa ottelijoista siirtyi UFC:hen ja yksi niistä oli Tate. Organisaation puheenjohtaja Dana White piti hänen ja Rouseyn välistä ottelua isoimpana syynä miksi he toivat naisten sarjan UFC:hen.[11] Tate otteli Cat Zinganoa vastaan ensimmäisen UFC-ottelunsa The Ultimate Fighter: Team Jones vs. Team Sonnen Finale -tapahtumassa huhtikuussa 2013. Ottelun voittajan oli määrä otella mestaruudesta Ronda Rouseyta vastaan. Hän hävisi ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä johdettuaan sitä ennen ottelua kahden erän jälkeen. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Taten omasta mielestä ottelu pysäytettiin liian aikaisin, sillä hän koki olevansa vielä mukana.[12]
Haastaminen mestaruudesta ja voittoputki (2013–2015) muokkaa
Toukokuussa 2013 Zinganon ilmoitettiin kärsineen polvivammasta eikä kyennyt ottelemaan mestaruudesta. Tate tuli hänen tilalleen.[12] Ottelu käytiin 28. joulukuuta 2013 UFC 168 -tapahtumassa. Tate hävisi mestaruusottelun käsilukolla kolmannen erän alussa, kuten kaksikon ensimmäisessä kohtaamisessa. Ottelu palkittiin illan kamppailu bonuksella.[13]
Tate otteli mestaruusottelun jälkeen seuraavan kerran huhtikuussa 2014 Liz Carmouchea vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Syyskuussa Tate kohtasi Japanissa Rin Nakain, jonka hän voitti myös tuomariäänin (29–28, 30–27, 30–27).
Tate otteli myös vuonna 2015 kaksi ottelua. Ensin hän kohtasi tammikuussa Sara McMannin, joka oli otellut kaksi ottelua sitten kääpiösarjan mestaruudesta. Tate voitti UFC 183 -tapahtumassa käydyn kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–27, 28–28). Monen vapaaottelun seuraajan yllätykseksi hän kykeni saamaan painissa yliotteen kolmannessa erässä voittaen tuomariäänin.[14] Heinäkuussa Tate kohtasi Jessica Eyen, joka otteli kolmatta otteluaan UFC:ssä. Se käytiin UFC on Fox: Dillashaw vs. Barão 2 -tapahtumassa, jossa Tate voitti tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27).
Kääpiösarjan mestaruus ja uran lopetus (2016) muokkaa
Neljän ottelun voittoputken jälkeen Tate sai tilaisuuden otella kääpiösarjan mestaruudesta hallitsevaa mestaria Holly Holmia, joka oli marraskuussa 2015 voittanut mestaruuden Ronda Rouseylta. Tammikuussa 2016 UFC ilmoitti Taten ja Holmin välisen ottelun pidettävän 5. maaliskuuta 2016 UFC 196 -tapahtumassa.[15] Ottelu käytiin tapahtuman toisena pääotteluna, jossa Tate voitti mestaruuden takakuristuksella viimeisessä erässä. Holm ei taputtanut luovutuksen merkiksi vaan menetti tajunsa, jonka myötä tulos merkittiin tekniseksi luovutukseksi.[16] Tate palkittiin voitosta ensimmäistä kertaa illan suoritus bonuksella.[17]
Taten oli määrä puolustaa ensimmäisen kerran mestaruuttaan mahdollisesti Ronda Rouseyta vastaan, mutta huhtikuussa 2016 Dana White ilmoitti hänen kohtaavan Amanda Nunesin 9. heinäkuuta 2016 UFC 200 -tapahtumassa. Tate menetti mestaruutensa hävittyään takakuristuksella. Nunes oli parempi pystyottelussa, jossa hän pudotti lyönnein Taten matolle ja sai hänet kuristusotteeseen.[18]
Menetettyään mestaruutensa Tate otteli seuraavaksi UFC 205 -tapahtumassa Raquel Penningtonia vastaan marraskuussa 2016. Ennen ottelua Tate ilmoitti ottavansa taukoa vapaaottelusta. Hän hävisi ottelun tuomariäänin (28–29, 27–30, 27–30) ja ilmoitti välittömästi ottelun jälkeen lopettavansa vapaaottelemisen.[19]
Paluu UFC:hen (2021–) muokkaa
Tate ilmoitti 24. maaliskuuta 2021 tekevänsä paluun vapaaottelun pariin 17. heinäkuuta 2021. Hänen ensimmäiseksi vastustajaksi ilmoitettiin Marion Reneau. Tate kertoi Twitter-tilillään tehneensä kuuden ottelun sopimuksen UFC:n kanssa.
Saavutukset muokkaa
Lukkopaini muokkaa
- FILA
- Lukkopainin MM-hopeaa (ilman gitä, 2008)
- World Team Trials
- National Grappling mestaruus (2008)
- World Team Trials hopeaa (2009)
Vapaaottelu muokkaa
- Freestyle Cage Fighting
- Kääpiösarjan mestaruus
- Kääpiösarjan turnausvoitto
- Kääpiösarjan mestaruus (kerran)
- Kääpiösarjan mestaruus (kerran)
- Illan kamppailu (kahdesti, vs. Cat Zingano ja Ronda Rousey)
- Illan suoritus (kerran, vs. Holly Holm)
Lähteet muokkaa
- ↑ Gerbasi, Thomas: Miesha Tate: A Cupcake in Nickname Only ufc.com. 26.1.2015. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Sherdog Profiles: Miesha Tate Sherdog. 1.12.2011. Viitattu 19.12.2011. Englanti
- ↑ SF: Miesha Tate's Bio Strikeforce. 2011. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
- ↑ McNeil, Franklin: Rousey submits Tate, lifts bantam title ESPN.com. 3.3.2012. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Sherdog: Strikeforce - Challengers 10 Sherdog. 2010. Viitattu 19.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Destiny's Child sherdog.com 26.7.2011 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Strikeforce Challengers 10 recap: Miesha Tate tops tourney field; Joe Riggs wins mmajunkie.usatoday.com 14.8.2010 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Strikeforce Fighter of the Night Miesha Tate Makes Statement for Women's MMA mmaweekly.com 31.7.2011 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Ronda Rousey Has No Other Option but Victory sports.yahoo.com 28.2.2012 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Ronda Rousey We Are All Witnesses 5.3.2012 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ 'All Access' video: White says Rousey would likely be first female UFC fighter mmajunkie.usatoday.com 9.8.2012 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ a b Miesha Tate savors shot at UFC champ Ronda Rousey eu.usatoday.com 29.5.2013 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Ronda Rousey submits Miesha Tate by 3rd-round armbar eu.usatoday.com 29.12.2013 Viitattu 11.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 183 prelims results: Miesha Tate takes majority decision over Sara McMann 31.7.2015 Viitattu 12.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Report Dos Anjos-McGregor Holm-Tate Title Bouts Set for UFC 197 in Las Vegas sherdog.com 7.1.2016 Viitattu 12.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Miesha Tate chokes out Holly Holm in fifth for UFC women's bantamweight title usatoday.com 6.3.2016
- ↑ UFC 196 Bonuses: Nate Diaz Takes Home 36100K for Upset Victory Over Conor McGregor sherdog.com 5.3.2016 Viitattu 12.4.2021 (englanniksi)
- ↑ UFC 200 results: Amanda Nunes tears through Miesha Tate, wins title with first-round choke mmajunkie.usatoday.com 10.7.2016 Viitattu 12.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Despite early retirement, Miesha Tate was one of the most important female fighters ever sports.yahoo.com 14.11.2016 Viitattu 12.4.2021 (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
 Sarah Kaufman (2010) Marloes Coenen (2010–2011) Miesha Tate (2011–2012) Ronda Rousey (2012) |
|
2010-luku: Ronda Rousey (2012–2015) Holly Holm (2015–2016) Miesha Tate (2016) Amanda Nunes (2016–2021) |
2020-luku: Julianna Peña (2021–2022) Amanda Nunes (2022–)
|