Miekkavalkku
Miekkavalkku (Cephalanthera longifolia) on Euroopassa ja Aasian vuoristoseuduilla tavattava näyttävän valkokukkainen, monivuotinen kämmekkälaji.
| Miekkavalkku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Alaheimo: | Epidendroideae |
| Tribus: | Neottieae |
| Alatribus: | Limodorinae |
| Suku: | Valkut Cephalanthera |
| Laji: | longifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Miekkavalkku kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Varsi on kalju, tanakka ja 6–10-lehtinen. Vuoroittain varressa olevat lehdet ovat 9–15 cm pitkiä ja suikeita. Laji onkin saanut nimensä miekkamaisista lehdistään. Kukinto on harsu tähkä, jossa on 5–20 valkeaa suurta kellomaista, lähes liljamaista kukkaa. Kukkien tukilehdet ovat tavallisesti sikiäintä lyhempiä. Kukan huuli on tylppä ja sen harjumaiset kohoumat ovat keltaiset. Sikiäin on kalju. Miekkavalkku kukkii kesä-heinäkuussa, mutta kukinta on epäsäännöllistä.[1][2]
Miekkavalkulla on pitkä, mutkikas juurakko, joka elää symbioosissa juurisienen kanssa. Juurakossa on kahdenlaisia juuria: suuria, ruokavarastoina toimivia sienirihmattomia juuria sekä ohuita, sienirihmallisia ravinnonottojuuria.[3]
Kasvin pölyttäjinä toimivat pääasiassa Halicus ja Andrena -sukujen maamehiläisiä. Hyönteiset hämääntyvät kukkien huulten keltaisista kohoumista, joita ne pitävät heteinä. Miekkavalkun kukissa ei kuitenkaan ole mettä ja ne ovat myös tuoksuttomia.[3]
Levinneisyys muokkaa
Miekkavalkkua tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lisäksi laji kasvaa Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Kaukasuksella ja Aasian vuoristoissa Kiinaan saakka. Itämeren piirissä miekkavalkkua tavataan rannikoilla Ahvenanmaan korkeudelle saakka. Suomessa lajia tavataan vain Ahvenanmaalla.[4] Siellä laji on kuitenkin rauhoitettu. Suurimmat esiintymät kasvavat Hammarlandissa ja Lemlandissa. Parhaimmillaan yhdessä esiintymästä on laskettu yli 10 000 miekkavalkkua.[2]
Elinympäristö muokkaa
Miekkavalkku on kalkinsuosija, mutta muuten sen kasvupaikkavaatimukset ovat väljät. Sitä tavataan lehdoista, lehtoniityiltä, kuusikoista, kalliojäkäliköistä, tienvarsilta ja hylätyiltä pelloilta. Vaikka laji on metsäkasvi, se hyötyy usein ihmisen muuttamasta ympäristöstä. Miekkavalkku on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan. Lajin esiintymispaikoista vain harvat ovat suojelualueilla, mutta lajilla ei kuitenkaan Suomessa ole toistaiseksi suurempia uhkatekijöitä.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Ranta, Pertti: Miekkavalkku. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 116–117.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Luontoportti: Miekkavalkku Viitattu 25.9.2011
- Pinkka, lajintuntemuksen oppimisympäristö: Miekkavalkku[vanhentunut linkki] Viitattu 25.9.2011