Wikipedia

Metsäkuusi

mäntykasveihin kuuluva havupuulaji

Hakusana ”Kuusi” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Metsäkuusi eli kuusi (Picea abies), myös näre, on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva ainavihanta havupuu.[3] Metsäkuusi jaetaan tavallisesti kahteen alalajiin, jotka ovat euroopankuusi (Picea abies subsp. abies) ja siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata). Jotkut kasvitieteilijät pitävät siperiankuusta omana lajinaan Picea obovata.

Metsäkuusi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Kuuset Picea
Laji: abies
Kaksiosainen nimi

Picea abies
(L.) H. Karst., 1881

Euroopankuusen levinneisyys.[1]
Euroopankuusen levinneisyys.[1]
Katso myös

  Metsäkuusi Wikispeciesissä
  Metsäkuusi Commonsissa

Metsäkuusen levinneisyys Fennoskandiassa.[1]

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Suomen korkein, 43-metrinen kuusi kasvoi ainakin vielä 2010-luvulla Padasjoella[4]. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi.[5] Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella.

Metsäkuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa.[6]

Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Esimerkiksi käärmekuusien (Picea abies f. virgata) pitkät ja kiemurtelevat oksat eivät juurikaan haaroitu. Joistakin muodoista, kuten kultakuusi (Picea abies f. aurea) ja surukuusi (Picea abies f. pendula) on saatavilla myös koristekasvilajikkeita.[7]

Kuusi elää yleensä korkeintaan 400-vuotiaaksi.[8]

  •  
    Kuusen rungon kuorta.
  •  
    Kuusen neulasia.
  •  
    Kuusen kellertäviä hedekäpyjä.
  •  
    Käpy on aluksi purppuranpunainen.
  •  
    Kypsä kuusen käpy.

Levinneisyys muokkaa

Metsäkuusen levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista Pohjois- ja Koillis-Eurooppaan ja laajalle alueelle Aasiaan Tyynellemerelle saakka. Euroopankuusen ja siperiankuusen esiintymisalueiden rajaa on vaikea määritellä risteytymisen ja asteittaisen muuttumisen vuoksi, mutta yleensä euroopankuusen levinneisyysalueen itärajana pidetään Ural-vuoristoa. Siperiankuusia esiintyy läntisimmillään Ruotsin Lapissa.[9] Alalajien risteymä on nimeltään Picea × fennica.

Suomessa metsäkuusi on ainoa luonnonvarainen kuusilaji, ja se kasvaa koko maassa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Siperiankuusi kasvaa Lapissa ja Oulun läänissä ja on Lapissa yleisempi kuin euroopankuusi. Kuusiraja kulkee Ivalon ja Inarin kirkonkylän välillä[10]. Käsivarren Lapissa siperiankuusen metsänraja yltää Enontekiön etelärajan liepeille ja yksittäisiä puita tavataan rajan pohjoispuolella lähellä Norjan rajaa.[11] Vaikka kuusi on vallannut lähes koko Suomen, se on silti melko uusi tulokas suomalaisessa kasvistossa, vain viidentuhannen vuoden takaa.[12]

Kuusta on istutettu laajoille alueille Pohjois-Amerikkaan menestyksekkäästi. Villiintyneitä populaatioita tiedetään Connecticutista Michiganiin ja luultavasti niitä esiintyy muuallakin.[13]

Ekologia muokkaa

 
Kuusimetsää

Jääkauden jälkeen Suomeen tulleista puulajeista lähinnä koivut ja mänty olivat vallitsevia, mutta noin 5 000 vuotta sitten idästä saapunut kuusi alkoi vallata sille sopivia kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja, ja samalla se syrjäytti muut puulajit ja loi tiheitä, hämäriä kuusikoita. Kangasmetsän sukkessio päättyy kuusettumiseen.[14]

Kuusen tuhoajat muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo kuusen tuholaisista

Maannousemasieneksi aiemmin kutsuttu juurikääpä leviää kuusikoissa varsinkin hakkuiden yhteydessä. Koska kuusella on pintajuuret, se kaatuu helposti myrskyssä. Myös kuivuus tai tulvat voivat tappaa kuusikoita. Halla vaurioittaa pieniä taimia avoimilla mailla, ja tykkylumi voi katkoa oksia ja lisätä myrskytuhoja.[12]

Viisi lahottajasientä aiheuttaa Etelä-Suomessa pääosiltaan kuusen tyvilahoa:

Pohjois-Suomessa kuusikoiden tyvilahoa aiheuttavat enimmäkseen eri sienet kuin Etelä-Suomessa. Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Erityisen runsasta lahovikaisuus on Ahvenanmaalla, itäisellä Uudellamaalla, sekä vanhojen metsäteollisuuspaikkakuntien ympäristössä.

Hyönteiset muokkaa

Kuusenniluri ja tukkimiehentäi, voivat tappaa vastaistutettuja kuusentaimia syömällä koloja niiden tyvelle. Eräät hyönteiset, kuten kuusenkäpykoisa ja käpykärpänen, syövät kuusen siemeniä joskus niin ahkerasti, että lisääntyminen vaarantuu. [12] Muita tuhohyönteisiä ovat[16]

Hiljattain pystyyn kuolleesta kuusesta voi löytyä monia sarvijäärälajeja. Kuusen juurissa voi elää vienanjäärä ja aivan rungon tyvestä voi löytyä havukantojäärä sekä paksun tyvikaarnan alueelta harmojäärä. Lähes koko rungon alueelta voi löytyä kiiltokuusijäärää ja himmeäkuusijäärää. Puun latvapuolelta voi löytyä pohjantyppyjäärä. Puun paksuista alaoksista voi löytyä katkosiipijäärä sekä viherjäärä ja oksajääriäinen.[17]

Lajikkeita ja muotoja muokkaa

 
Kääpiökuusi (Picea abies ’Nana’).

Merkitys ihmiselle muokkaa

 
Metsätalouskäytössä olevaa kuusimetsää. Puustorakenne on samanikäinen ja lahopuun määrä vähäinen. Kuva Porvoon Ilolasta.

Metsäteollisuus muokkaa

 
Rungon poikkileikkaus
 
Käsittelemätöntä puuta

Puutyöaineena kuusi on vaaleaa, harvoin hieman punertavaa. Sitä kaupataan Keski-Euroopassa nimellä whitewood (valkopuu). Sen rakenne on tasaista ilman huomattavaa juovaisuutta. Sydänpuu voi olla hienokasvuista ja pinta- eli mantopuu pihkaista. Kuusta käytetään paperi- ja selluteollisuudessa, mutta myös samoihin puunjalostustarkoituksiin kuin mäntyä. Sydänpuulaudoista tehdään usein lattioita. Kuusen juuresta saadaan juurivaneria. Järeistä kuusipölleistä sorvataan vanerin väliviilua. Puu soveltuu hyvin myös akustisten soittimien rakennusmateriaaliksi. Puutyömateriaalina kuusi on kevyehköä, sen ominaispaino kuivana on noin 0,47.[20][21]

Ravintokäyttö muokkaa

Nuoria vuosikasvaimia eli kerkkiä on käytetty kuusenkerkkäsiirapin valmistukseen. Niistä valmistetaan myös erilaisia juomia ja niitä voidaan käyttää mausteena.[22] [23] Kuusenkerkkiä käytetään myös luonnonlääkinnässä mm. reumaattisiin ja hengitystievaivoihin.[24] Niitä voi syödä sellaisenaan. Kuusikumi on puusta kuumavesiuutolla hemiselluloosasta saatava kuusen galaktoglukomannaaneista saatava jae, jota voidaan käyttää stabilointiaineena esimerkiksi jogurteissa, salaatinkastikkeissa tai kosmetiikkatuotteissa. Lähtöaineena voidaan käyttää kuusen sahauksessa sivutuotteena syntyvää sahanpurua.[25]

Pihka muokkaa

Pihkavoidetta on perinteisesti käytetty ihon vaurioiden hoitoon, ja se on hyväksytty lääkekäyttöön.[26].

Joulukuusi muokkaa

Kuusi on Suomessa kaikkein perinteisin joulupuu.[27]

Kansanperinne muokkaa

Kotikuusi kasvaa yhä edelleen monen maatalon tai omakotitalon pihalla. Sen on ajateltu suojelevan taloa. Karsikkopuu oli joskus kuusi, joka kasvoi yleisen tien varressa, ja siihen kaiverrettiin vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi. Näin liitettiin vainaja tuonpuoleisten yhteisöön ja estettiin palaaminen elävien joukkoon kummittelemaan.[28]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Farjon, A.: Picea abies IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Metsäkuusi – Picea abies Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 11.4.2024.
  3. ↑ ITIS (taksonimian lähde) itis.gov.
  4. ↑ Vuokko, Seppo: ”Kuinka korkeita puut voivat olla”, Latva pilviä piirtää, s. 113. Helsinki: Maahenki, 2016. ISBN 978-952-301-051-2.
  5. ↑ Metsäopetuspolku: Kuusi puulajina (Sivu 5) Nokian peruskoulut.
  6. ↑ Jalostettavat puulajit Kuusi (Picea abies) Metla. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 4.11.2007.
  7. ↑ Garden World: Hinnasto 2007 gardenworld2.suntuubi.com. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 4.11.2007.
  8. ↑ http://www.helsinki.fi/metsatieteet/arboretum/puulajit/picea_abies.html
  9. ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran (Levinneisyyskartta) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.11.2007. (ruotsiksi)
  10. ↑ Metsäkuusi, levinneisyys ja yleisyys - Kasviatlas koivu.luomus.fi. Viitattu 7.12.2014.
  11. ↑ Henry Väre: Metsäkuusi Käsivarren Lapissa. Sorbifolia, 2013, 44. vsk, nro 2, s. 88. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet. ISSN 0359-3568.
  12. ↑ a b c Picea abies - Metsäkuusi, kuusi (Virtuaaliarboretum) Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos. Arkistoitu 18.2.2016.
  13. ↑ Janet Sullivan, 1994 Picea abies. In: Fire Effects Information System, U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Rocky Mountain Research Station, Fire Sciences Laboratory (Producer).
  14. ↑ Metsäverkko
  15. ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 152. Helsinki: Kasvimuseo / WSOY, 2006. ISBN 951-0-31359-3.
  16. ↑ MetINFO - Metsien terveys. (Arkistoitu – Internet Archive) Metla
  17. ↑ Heliövaara Kari., Mannerkoski Ilpo & Siitonen Juha.: Suomen sarvijäärät, s. 44. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9.
  18. ↑ a b c d e f g h i j k l m Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  19. ↑ a b c d e f g h i j k l Kuusen erikoismuodot Metsäntutkimuslaitos. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 10.8.2010.
  20. ↑ Pekka Blomster: Puuaineksen ominaisuudet Pro Puu -yhdistys: Puuproffa. Arkistoitu 17.10.2007. Viitattu 4.11.2007.
  21. ↑ Kuusi PuuProffa. Pro Puu ry. Arkistoitu 17.10.2007. Viitattu 18.11.2007.
  22. ↑ Kuusenkerkkäsiirappi (Arkistoitu – Internet Archive) Lapin keittiömestarit
  23. ↑ Kuusenkerkkä Kokki Kolmonen
  24. ↑ Kuusi Frantsilan Luomuyrttitila
  25. ↑ Helsingin yliopisto, Maa­ta­lous-met­sä­tie­teel­li­nen tiede­kunta: Kuuses­ta pe­räi­sin ole­van lu­paa­van sta­bi­loin­tiai­neen omi­nai­suuk­sia voi­daan hie­no­sää­tää eri uut­to­me­ne­tel­mil­lä
  26. ↑ Lääkelaitos hyväksyi kuusenpihkavoiteen Yle Uutiset. 5.9.2008, päivitys 24.5.2012. Viitattu 14.11.2014.
  27. ↑ Suomalainen joulupuu on perinteinen metsäkuusi (Arkistoitu – Internet Archive) Kotitieto
  28. ↑ Muinaisusko Karjalan koko kuva. Pohjois-Karjalan museo. Arkistoitu 2.4.2007. Viitattu 18.11.2007.

Aiheesta muualla muokkaa

Suomen luonnonvaraiset havupuut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsäkuusi&oldid=22325855”