Metronomi

Metronomi (kreik. metronomos = tahdinmittaaja), lyh. M.M. tai M. eli tahtimittari on soitettaessa käytetty sähköinen tai mekaaninen apuväline, joka tikittää, naksahtaa tai tuottaa jonkin muun ääni- tai valomerkin määrättyyn tahtiin. Sen tarkoitus on helpottaa soittajan pysymistä oikeassa tahdissa.

Metronomi.

Toiminta

Tavallisessa mekaanisessa metronomissa on tukipisteeseen kiinnitetty metallitanko. Tukipisteen alapuolella tankoon on kiinnitetty kiinteä paino ja yläpuolella toinen paino, joka voidaan asettaa tangon ympärille haluttuun kohtaan. Täten tanko ja siihen kiinnitetyt painot ovat tasapainossa tangon osoittaessa suoraan ylöspäin, muussa tapauksessa ne heilahtelevat heilurin tavoin edestakaisin tämän tasapainoaseman molemmin puolin siten, että heilahdusaika pysyy vakiona. Heilahdusaika on sitä pidempi eli tempo sitä hitaampi, mitä kauemmas tukipisteestä siirrettävä paino on asetettu. Metronomiin merkitty asteikko osoittaa, mihin kohtaan siirrettävä paino on asetettava, jotta se antaisi äänimerkin tietyn määrän kertoja minuutissa, sekä usein myös eri tempoista käytetyt termit. Äänimerkki, tikitys kuuluu heilahtelevan tangon saavuttaessa jommankumman ääriasentonsa.

Nykyään on käytössä myös erilaisia elektronisia metronomeja.

Historia

Diederich Nikolaus Winkel keksi metronomin Amsterdamissa vuonna 1812. Johann Mälzel kopioi useita Winkelin ideoista ja sai patentin kannettavaan metronomiin vuonna 1816. Ludwig van Beethoven oli ensimmäinen tunnettu säveltäjä, joka teki metronomimerkintöjä sävellyksiinsä.

Lähteet

• Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
• Korhonen, Kimmo (toim.): Andante. Klassisen musiikin tietosanakirja. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27134-9.
• Hendell-Auterinen, Lauri, Jääskeläinen, Mauno. 1948. Sivistyssanakirja. Helsinki: Otava.
• http://www.britannica.com/eb/article-9052359/metronome