Metelinkirkko
Metelinkirkko [2] eli Metelinlinna [3] on Pohjois-Pohjanmaalla Oulun Yli-Iissä Huhinmaalla sijaitseva vähän tutkittu jätinkirkko. Kohdetta ei ole ajoitettu tarkasti, mutta sen katsotaan sijoittuvan kivikauteen.[1][2]
| Metelinkirkko | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Metelinkirkko |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Oulu (Yli-Ii) |
| Historia | |
| Tyyppi | Jätinkirkko |
| Ajanjakso | kivikausi |
| Korkeus | 52,5 [1] m |
| Pinta-ala | 1 100 (38×29) [1] m² |
Sijainti muokkaa
Jätinkirkko sijaitsee Yli-Iin kirkosta noin 5,5 kilometriä länteen ja Iijoen Kälkäjänsuvannosta 2,3 kilometriä pohjoiseen. Siellä kohoaa Kälkäjänojan ja Kullassuon välissä moreeniharjanne, jonka pohjoisrinteen reunalla jätinkirkko sijaitsee.[1][2][3]
Jätinkirkko muokkaa
Jätinkirkon sivut ovat muodostuneet rantakivikon tapaisesta rakenteesta. Sen pitkä sivu on luode-kaakko-suuntainen (pituusakseli on 114° pohjoisesta myötäpäivään [4]) ja yhdessä muiden sivujen kanssa siitä muodostuu lähes suorakulmio, joka on 38 metriä pitkä ja 29 metriä leveä. Pitkät sivut loittonevat hieman toisistaan kaakkoon mentäessä. Jätinkirkossa on kaksi sisäkkäistä kivivallia. Ulkoinen valli on suorakaiteen muotoinen ja se on osin luontaista rantakivikkoa ja osin rakennettua vallia. Ulkoinen valli on leveämpi kuin sisävalli, joka muodostuu pienemmästä kivimäärästä ja joka on soikeamman muotoinen.[1]
Uloimmassa kivivallissa näkyy matalampia kohtia, jotka voisivat olla kulkuväyliä. Näitä kutsutaan tässä porteiksi. Portteja sijaitsee ainakin kivivallin nurkkauksissa, mutta erään tulkinnan mukaan niitä olisi kuusi. Marianna Ridderstad on osana jätinkirkkojen arkeoastronomista selvitystä mitannut niiden sijainnit Metelinkirkon keskikohtaan nähden: 75°, 115°, 165°, 265°, 295° ja 330° (mitattuna pohjoisesta myötäpäivään).[4]
Ympäristö muokkaa
Metelinkirkosta noin 100–130 metriä eteläkaakkoon sijaitsee saman mäen eteläosassa kaksi tai kolme mahdollista asuinpainannetta. Nämä löytyivät vuonna 2015 Lidar-keilauksen yhteydessä ja ovat vielä tarkemmin tutkimatta. Tarkaustusmatkalla tehdyt havainnot liittäisivät ne kivikauteen.[1]
Metelinkirkosta 650 metriä kaakkoon sijaitsee toinen asuinpaikka, josta tunnetaan yhdeksän asuinpainannetta ja kolme maakuoppaa. Koekuopasta löytyi edellisen tapaan kvartsi-iskoksia, mutta tämäkin alue on tarkemmin tutkimatta.[5]
Tutkimuksia muokkaa
Julius Ailio teki yhdessä Sakari Pälsin kanssa tarkastusmatkan paikalle vuonna 1920. Kohdetta kutsuttiin tarkastusraportissa ”Metelinlinnaksi” ja ”Metelinkirkoksi”. Ailio mainitsii kohteella käyneen aikaisemmin Johan Calamnius, Anders Snellman ja Hjalmar Appelgren. Calamnius oli todennut jätinkirkon soikean muotoiseksi ja Appelgren ”tasakaiteen” muotoiseksi. He viittasivat joko ulko- tai sisävalleihin, jotka ovat juuri mainitun muotoiset. Kummatkin pitivät kohdetta aluksi muinaislinnana, mutta Calanius epäili tulkintaansa jälkeenpäin ja nimesi sen sitten pakanuuden aikaiseksi uhripaikaksi (mutta muita jätinkirkkoja muinaislinnoiksi [6]). Appelgren hylkäsi Calamniuksen selitykset ja nimesi sen talonperustukseksi (esimerkiksi gotlantilaiseksi pitkätaloiksi [6][7]).[3][7]
Geologina Ailio piti Metelinkirkkoa luontaisena rantavallimuodostumana, jota ihminen olisi hieman muokannut. Hän selitti, että mäenhuipun noustua maankohoamisen seurauksen merestä, alkoi aallokko kuluttaa saaren rantoja ja muodosti sille rantakivikon. Hän näki tämän rantakivikon muodostavan Metelinkirkon yhden sivun ja kuinka se jatkui itä-länsi-suuntaisena mäen reunaa eteenpäin. Hän vertasi kivivallien ja mäen profiilia Pattijoen Kastelliin, jossa hän päätyi samaan päätelmään. Lidar-keilausaineistojen perusteella, jotka saatiin vuoden 2015 tutkimuksissa, kohde ei edes perusmuodoiltaan voi mitenkään olla vain luontainen, koska se näkyi kuvauksessa melkein suorakaiteen muotoisena ja siten se poikkeaa täysin rantavoimien aikaansaamista maastonmuodoista. Samassa yhteydessä havaittiin Metelinkirkon lähellä uusia asuinpainanteita. Tämän perusteella saattaa olla mahdollista, että jätinkirkko ja kylä olisivat samanaikaisia.[1][3]
Historiaa muokkaa
Jätinkirkon vallit ovat vaurioituneet alueella suoritetun avohakkuun jälkitöissä, kun metsän maanpintaa avattiin äestyksellä. Jätinkirkon rinteenpuoleisen vallin päällä sijaitsi 1990-luvun lopulla hirvitorni.[1]
Lähteet muokkaa
- Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä: Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora 52. Oulu: Oulun yliopisto, 2003. ISBN 951-42-7169-6. Teoksen verkkoversio (pdf).
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Muinaisjäännösrekisteri: Metelinkirkko, Huhinmaa Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.2.2016. Museovirasto. Viitattu 11.11.2016.
- ↑ a b c Metelinkirkko, Oulu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b c d Pälsi, Sakari: Metelinlinnan tarkastus, 1920
- ↑ a b Ridderstad, Marianna: Orientations and other features of the Neolithic 'giants' churches' of Finland from on-site and lidar observations, Journal of Astronomical History and Heritage, s.135–150, 2015
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Harjumaa Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 3.3.2015. Museovirasto. Viitattu 11.11.2016.
- ↑ a b Okkonen, Jari: Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä, s.133
- ↑ a b Okkonen, Jari: Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset, Arkeologia NYT! 2-3/2008, s.5–7
Aiheesta muualla muokkaa
- Appelgren, Hjalmar: Muinaislinnat, s.215–218 (tarkempi selostus)