Mercedes-Benz 300 SEL 6.3

(Ohjattu sivulta Mercedes-Benz Waxenberger)

Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 on Mercedes-Benzin vuosina 1968–1972 valmistama aikakautensa nopein neliovinen auto. Mallin kehitys alkoi 1966 tehtaan kehitysinsinööri Erich Waxenbergerin henkilökohtaisena projektina, jossa hän pienen tiiminsä kanssa istutti Mercedeksen johdon tietämättä Mercedes-Benz 300 SEL:iin (W109) normaalin kuusisylinterisen M189 -moottorin tilalle yhtiön tehokkaimman V8 M100 -moottorin. Moottori oli kehitetty alun perin 600-sarjaan (W100), ja tuotti 250 hv:n tehon.

Mercedes-Benz 300 SEL 6.3

Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 oli nopea ja ketterä edustussedan, joka häikäisi suorituskyvyllään ja 229 km/h huippunopeuden ohella 6,3 sekunnin kiihtyvyydellä nollasta sataan. Suorituskyvyltään ylivertaisena edustussedanina tunnettu lyhytakselivälinen Mercedes 600 kulki massiivisempana samalla M100-koneella vain 205 km/h, 600 Pullman -limusiini 200 km/h.

Waxenberger muokkaa

 
Urpo Lahtisen perikunnan Waxenberger Mobilia-automuseossa Kangasalla.

Mercedes-Benz Waxenberger on 300 SEL 6.3:n pohjalta kehitetty erittäin harvinainen kilpa-auto. Erich Waxenberger jatkoi 300 SEL 6.3 -mallin suorituskyvyn kehittämistä tehtaan tuella vakiomallin tullessa tuotantoon 1968, ja autoa kevennettiin, virtaviivaistettiin ja muokattiin teknisesti kilpailukäyttöön sopivaksi. Mercedes-Benz Waxenberger sai heti ensi esiintymisellään kuolemattoman maineen, kun Erich Waxenberger ajoi toukokuussa 1969 auton ensimmäisessä kilpailussa Macaon Grand Prix’n voittoon apukuljettajanaan Albert Poon. Voittoa täydensi Jan Busselin ja Ted Mooratin kolmas sija vastaavalla, mutta oikealta ajettavalla Mercedes Waxenbergerillä.

Macaon kilpailuversioon auton M100-moottori oli viritetty entisten Mercedes-insinöörien, AMG-virityspajan 1967 perustaneiden Hans Werner Aufrechtin ja Erhard Melchelerin kanssa yhteistyössä n. 320 hv:n tehoon. Macaossa esiintyneet esisarjan Waxenbergerit poikkesivat ulkonäöltään myöhemmistä, sillä niistä puuttui myöhemmin mallille ominainen lokasuojien levitys.

Seuraavat viisi rakennettua Waxenbergeriä muodostavat pääsarjan, ja kaksi autoista meni tutkimus- ja kehityskäyttöön, kolme kilparadoille. Moottori oli porattu 6,8 litran (6 834 kuutiosenttimetriä) tilavuuteen, ja viritetty AMG:n kanssa kehitysversiosta riippuen aluksi n. 350–380 hevosvoimaan, lopulta 425–470 hevosvoimaan. Autoissa oli normaalisti automaattilaatikko, mutta ainakin yksi kilpailuversioista on ollut myös manuaalilaatikolla (Spa 1969). Kilpaversioiden välityksiä on myös muutettu kisojen välillä, ja parhaimmillaan Mercedes-Benz Waxenbergerin on mitattu kulkeneen 285 km/h ja kiihtyneen 0–100 kilometrin tuntinopeuteen 4,4 sekunnissa.[1]

Kehitystyöhön, testaustoimintaan ja kilpailuihin osallistuivat Erich Waxenbergerin ja Hans Aufrechtin sekä Erhard Melchelerin lisäksi muun muassa Ferrarin F1-kuljettaja Jacky Ickx, Hans Herrman, Dieter Glemser, Rauno Aaltonen, Hans Heyer ja Kurt Ahrens. Rauno Aaltonen on muistellut kilpailuvuosista renkaiden olleen lujilla massiivisen ja voimakkaan auton alla, ja epäillyt tehojen nousseen n. 500 hevosvoiman luokkaan. Kilpailutoiminta keskittyi ylipitkiin vakioautokilpailuihin. Mercedes-Benz Waxenbergereitä valmistettiin alle 10 kappaletta, tarkka määrä vaihtelee lähteiden ja aidon Waxenbergerin määritelmän mukaan. Kilpatallin autoja muokattiin ja paranneltiin kilpailujen välissä, ja ainakin osa myöhemmistä autoista rakennettiin vanhan kilpurin päälle.

Suomalainen lehdenkustantaja Urpo Lahtinen tilasi vuonna 1969 Mercedekseltä Waxenbergerin liikennekelpoisen kappaleen, joka on ainoa historialtaan tunnettu ja säilynyt Waxenberger. Auton kori on muokattu kisaversioiden tavoin Mercedeksen kilpatallissa, ja tekniikka vastaa Mercedes-Benz 300 SEL 6.3:n AMG -versiota. Auton teho on n. 320 hevosvoimaa, ja auto oli nopein katuauto Suomen ensimmäisissä kiihdytyskilpailuissa 18.6.1975 Keimolassa. Lahtisen Mercedes liikahti varttimailin ajassa 14,42 s ollen koko kilpailun 10. nopein. Auto on säilynyt Urpo Lahtisen kuolinpesällä ja oli nähtävillä Kangasalla Vehoniemen automuseossa ja nykyisin sijaitsee Mobilia-automuseossa.

 
Näkymä Waxenbergerin moottoritilasta.

Lähteet muokkaa

  1. Spinneri (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa