Menorcanpodenco
Menorcanpodenco (Ca de conills menorquí) on espanjalainen koirarotu, joka on kotoisin Baleaareilta.
| Menorcanpodenco | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Baleaarit,  Espanja |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | hyvin vanha |
| Alkuperäinen käyttö | villikaniinin metsästys |
| Nykyinen käyttö | kaniinikoira |
| Muita nimityksiä | Ca de Conills Menorquí, Ca de Conills, Ca Coniller |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | punainen, puna-valkoinen, brown & tan ja musta |
Ulkomuoto muokkaa
Menorcanpodenco näyttää maatiaismaiselta ja sen koko vaihtelee normaalisti keskikokoisesta pieneen, mutta myös kookkaita yksilöitä esiintyy. Pää on leveä ja kuono suora. Silmät ovat pienet ja vinoasentoiset. Ne ovat väriltään yleensä vaaleat, paitsi mustilla yksilöillä, joilla ne ovat mustat. Korvat ovat suuret, matalalle kiinnittyneet ja liikkuvat. Levossa ne ovat taaksekääntyneet, mutta suuntautuvat eteenpäin koiran keskittyessä johonkin. Huulet ovat ohuet ja vaaleanpunaiset ja purenta leikkaava.[1]
Runko on pitkänomainen ja korkeuttaan pidempi, mikä pätee erityisesti pienikokoisiin yksilöihin. Selkä on suora ja voimakas, lantio leveä ja kylkiluut litteät. Raajat ovat keskikokoisilla yksilöillä pitkät ja voimakkaat ja pienillä lyhyet ja usein epätasaiset suhteessa runkoon. Käpälät ovat lähes jäniksenkäpälät ja kynnet voimakkaat ja vaaleat. Häntä on paksu ja kohtuullisen pitkä.[1]
Karvapeite on tiheä ja 2–5 cm pitkä.[1] Yleisin väritys on punainen valkoisin merkein (67 % populaatiosta), toiseksi yleisin ruskea tan-merkein (14 % populaatiosta) ja kolmanneksi yleisin yksivärinen punainen (10 % populaatiosta).[2] Harvinaisin väritys on musta, joko valkoisin merkein tai ilman.[1]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Menorcanpodenco on ketterä, nopea ja taitava kaniinin metsästäjä, minkä vuoksi saaren metsästäjät pitävät sitä suuressa arvossa.[2]
Alkuperä muokkaa
Menorcanpodenco on erittäin vanha menorcalainen metsästyskoira. Se kuuluu muiden podencojen ohella Välimeren jäniskoirien ryhmään, joka polveutuu muinaisesta egyptinmetsästyskoirasta ja jonka vanhin nykyisin elossa oleva kantarotu lienee kreetankoira. Sitä on käytetty kotisaarellaan villikaniinin metsästykseen jo hyvin kauan,[2] ja ennen se oli hyvin runsaslukuinen. Se on alkanut risteytyä muiden rotujen kanssa, mikä lisää populaation sisäistä muuntelua ja laajentaa geenipoolia. Tämä on kuitenkin myös vähentänyt merkittävästi puhdasrotuisten yksilöiden määrää ja tehnyt niistä harvinaisia.[3]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Característiques principals (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c PRAIB
- ↑ Dades generals del ca de conills (Arkistoitu – Internet Archive)
