Mengzi
Mengzi (kiin.: 孟子; pinyin: Mèngzǐ; Wade–Giles: Meng Tzu, ’Mestari Meng’; alkuperäiseltä nimeltään Meng Ke, kiin.: 孟軻; pinyin: Mèng Kē; lat. Mencius, eli todennäköisimmin 372–289 eaa.; vaihtoehtoisesti 385–303/302 eaa.) oli kiinalainen filosofi. Hän oli Kungfutsen seuraaja ja merkittävä kungfutselaisuuden kehittäjä. Mengzi syntyi Zou-valtiossa ja työskenteli jonkin aikaa virkamiehenä Qi-valtiossa. Kungfutsen tapaan hänkin kiersi Kiinaa pitkään, 40 vuotta, kiertävänä opettajana. Hänen keskeinen ajatuksensa oli: "Taivaan järjestystä noudattava säilyy; taivaan järjestystä vastustava katoaa".
| Mengzi | |
|---|---|
| 孟子 | |
.jpg) Tuntemattoman taiteilijan muotokuva Mengzistä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 372 eaa. |
| Kuollut | 289 eaa. |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | kungfutselaisuus |
| Tunnetut työt | Mengzi |
| Opettaja | Zisi |
Ei ole tiedossa, miten Mengzi on ollut yhteydessä Kungfutsen opetuslapsiin. Välittäjänä kerrotaan olleen Zisi-niminen henkilö, joka kuitenkin on elänyt ennen Mengzin syntymää. Mengzi on kuitenkin saattanut olla yhteydessä Zisin opetuslapsiin. Vaikuttaa joka tapauksessa ilmeiseltä ettei Mengzillä ole ollut käytettävissään Keskusteluja, sillä useimpia hänen Kungfutse-sitaattejaan ei löydy Keskusteluista. Juuri Mengzi korotti Kungfutsen pelkästä opettajasta yli-inhimilliseksi palvonnan kohteeksi. Mengzin mukaan Kungfutse on "kuin jalokauris nelijalkaisten keskuudessa, feeniks siivekkäiden keskuudessa, Taivuori kukkuloiden ja muurahaiskekojen joukossa".[1]
Oppi muokkaa
Mengzin opetukset tunnetaan teoksesta Mengzi, joka on luultavasti koottu varsin pian hänen kuolemansa jälkeen. Nykyinen versio lienee 200-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Se sisältää seitsemän lukua, joiden teksti muodostuu pääasiassa pitkistä dialogeista.[1]
Mengziä pidetään humaanina ajattelijana, jonka mukaan ihmisessä on mahdollisuus hyvään: "Kun sanon, että ihmisen luonto on hyvä, tarkoitan, että ihmisen luonto voi olla hyvä. Jos osoittautuukin, että joku ei ole hyvä, syynä ei ole hänen synnyinlahjojensa puutteellisuus".[1]
Hänen filosofiansa keskiössä on humaani hallinto, rénzhèng. Mengzin mukaan todellinen hallitsija ei kestä katsoa kansan kärsimyksiä, eikä mikään valtakunnassa ole yhtä tärkeää kuin ihmisten hyvinvointi. Mengzin mukaan hallitsija saa kyllä valtansa Taivaalta, mutta vain oikeanlaisen politiikan harjoittamisen kautta. Väärin toimivan hallitsijan voi oikeutetusti syrjäyttää. Mengzin ajattelu onkin perinteisesti miellyttänyt Kiinan yläluokkaa, mutta ärsyttänyt hallitsijoita jopa sille tasolle, että kirjoituksia on sensuroitu ja määrätty hävitettäväksi.[1]
Mengzi myös laajensi ihmisyyden käsitteen lähimmäisyyteen. Mengzin ajattelussa lähimmäisyys on ennen kaikkea perhekeskeistä, mutta hän ulottaa siihen liittyvän myötätunnon koskettamaan jopa eläinten kohtelua.[1]
Mengzin opissa ihmisyydessä on neljä "itua": myötätuntoisuus, häpeän tunne, toisten huomioon ottaminen sekä kyky erottaa oikea väärästä. Näistä iduista kasvaa neljä hyvettä: humaanisuus, oikeamielisyys, perinnäistavat ja viisaus. Neljä hyvettä ovat ihmisen Taivaalta saama osa ja kuuluvat ihmisluontoon. Niiden jalostaminen vaatii kuitenkin opettajia, sillä Mengzin mukaan oppimaton ihminen vajoaa lopulta luontokappaleiden tasolle. Ihminen voi kasvattaa näitä ituja paitsi opiskelemalla, myös vaalimalla "ylitsevuotavaa tahdonvoimaansa" (qì). Tämä tahdonvoima on Mengzin opetuksissa jonkinlainen yliluonnollinen elementti, jota ihminen saattaa säteillä ympärilleen oikeanmukaisuuden ja myötätunnon muodossa.[1]
Katso myös muokkaa
- Neljä kirjaa - kokoelma kungfutselaisuuden keskeisimpiä tekstejä, joiden joukkoon lukeutuu teos Mengzin keskusteluista.
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Kallio, Jyrki (suom. ja toim): Mengzi – Veljellisyyden tie. Helsinki: Gaudeamus, 2020.
- Mung Tse: Opetukset. Kiinankielestä suomentanut Toivo Koskikallio. Porvoo: WSOY, 1959.