Melusaaste
Melusaaste on liian kovaa melua.[1] Melu on ääntä,[1] joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai merkityksellisesti haittaa työntekoa. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä.[1] Liika altistuminen melusaasteelle saattaa aiheuttaa tinnitusta.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Määritelmä on kummallinen, epäselvä - Mitä on liian kova melu? Kaikki melu on liian kovaa jo määritelmänsä mukaan. Artikkelin määritelmä melustakin on vajavainen ja lähteistämätön. Harkittava yhdistämistä Melu-artikkeliin. |
Lainsäädäntöä muokkaa
Melulähteille on työkäytössä määritelty melurajat, joita työkone ei saisi ylittää. Työlainsäädännössä on määritelty aikarajoja työntekijän melusaasteelle altistumiselle.
Euroopan unionin ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä ympäristömelun aiheuttamia haittoja.[2] Direktiivi edellytti muun muassa meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman laatimista. Suomessa direktiivi toteutuu osana ympäristönsuojelulakia (27.6.2014/527, esim. 151§–153§).[3]
Melusaasteen lähteitä muokkaa
Melusaastetta syntyy esimerkiksi liikenteestä ja työkoneista sekä äänekkäistä tapahtumista kuten ulkoilmakonserteista. Melusaastetta voi syntyä myös teollisuuslaitoksista (kuten tuulivoimaloista, kivimurskaamoista), työkoneista (kuten satamien ja muiden toimipisteiden lastinkäsittelylaitteet), yksittäisistä koneista ja laitteista (kuten lehtipuhaltimista, raivaus- ja moottorisahoista, ilmastointilaitteista), vesipumpuista) ja muista melulähteistä. Työkoneiden melu synnyttää haittaa myös laitteen käyttäjälle, jos melun lähde on lähellä koneenkäyttäjän kuulojärjestelmää.
Meluhaittojen vähentäminen muokkaa
Melusaasteen haittavaikutuksia vähennetään melusaastetta aiheuttavien lähteiden äänen vaimennusta. Esimerkkinä ulkoisesta suojauksesta ovat liikenteen meluhaittojen ehkäisyyn meluaidat ja -vallit. Haittavaikutuksia vähennetään myös ihmisten kuuloa suojaavilla kuulonsuojaimilla. Kuulosuojaimia on olemassa korvien päälle sijoitettavia kuppimaisia suojuksia ja korvakäytävään sijoitettavia korvatulppia.
Laindäädännöstä ja toimintasuunnitelmista huolimatta esimerkiksi ympäristömelulle altistuminen ei ole alkuvuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan Suomessa vähentynyt.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja, 816 sivua. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Teknillinen akustiikka, "Meluakustiikan käsitteitä ja määritelmiä", s. 438-441.
- ↑ YMra17/2010 Ympäristömeludirektiivi 2010. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 24.5.2014. Viitattu 23.5.2014.
- ↑ a b Ympäristönsuojelulaki 27.6.2014/527 Finlex Ajantasainen lainsäädäntö, finlex.fi/fi/laki/ajantasa. Viitattu 25.5.2015.
- ↑ a b Työryhmä: ympäristömelulle altistuminen ei ole vähentynyt 20.2.2014. Ympäristöministeriö, ym.fi. Arkistoitu 7.8.2014. Viitattu 25.5.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Finlex: Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista
- Rantanen, Kalevi: Melu vie hengen ja hermot Tiede-lehti. 3/2010.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL): Melu