Meesauuni
Meesauuni on pyörivä rumpumainen uuni, jota käytetään kemiallisen sulfaattiselluprosessin kemikaalien talteenotossa. Uunin pituus on tyypillisesti 50–120 metriä ja halkaisija kahdesta neljään metriä [1].
Viherlipeän kaustisoinnissa kalkki (CaO) liukenee veteen seuraavasti [2]:
Tämän jälkeen muodostuu meesaa eli sakkaa, joka sisältää pääasiassa kalsiumkarbonaattia (CaCO3) [2]:
- Ca(OH)2 (aq) + Na2CO3 (aq) → CaCO3 (s) + 2NaOH (aq)
Meesauunissa meesa kuivuu, lämpenee ja lopulta muuttuu kalsiumoksidiksi (CaO) noin 800–1150 °C:n lämpötilassa [1] seuraavan reaktioyhtälön mukaisesti [2]:
- CaCO3 (s) → CaO (s) + CO2 (g)
Uunin retentioaika on 2–3 tuntia. Se on noin 2–5 asteen kulmassa, jotta meesa etenisi uunin sisällä. Savukaasujen kulkusuunta on meesasakkaan nähden päinvastainen. Savukaasujen ja sakan sisältämä lämpöenergia otetaan talteen. Savukaasut sisältävät paljon typen oksideja, koska uuniin syötetään enemmän kuin stoikiometrisen palamisen tarvitsema määrä ilmaa ja siellä vallitsee korkea lämpötila. Ennen vapauttamista ilmakehään savukaasuista poistetaan pienhiukkasia venturipesurin tai sähköstaattisen suodattimen avulla.[2] Korkeaa lämpötilaa vaativa meesauuni on perinteisesti ollut sellutehtaan ainoa fossiilista polttoainetta käyttävä prosessi, mutta nykyään sen polttoaineena voidaan käyttää esimerkiksi ligniiniä tai puun kuoresta valmistettua kaasua.[3][4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b UPM-Kymmene nostaa älyllä meesauunin tuottavuutta Tekniikka & Talous. 23.9.2002. Viitattu 1.10.2017.
- ↑ a b c d Biermann, Christopher (1996). Handbook of pulping and papermaking. Academic Press. ISBN 978-0-12-097362-0.
- ↑ Ligniini on tulevaisuutta Stora Enso. Viitattu 31.5.2018.
- ↑ Jättiläinen nousee Echo. 2/2015. Metsä Fibre. Viitattu 31.5.2018.
