Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys
Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys eli MPV-pelkistys on kemiallinen reaktio, jossa alkoholi pelkistää karbonyyliyhdisteen kuten aldehydin tai ketonin hapettuen itse karbonyyliyhdisteeksi. Reaktio vaatii katalyytikseen alumiinialkoksidin. Reaktio on minetty Hans Meerweinin, Wolfgang Ponndorfin ja Albert Verleyn mukaan, jotka raportoivat reaktion vuosina 1925–1926. Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistyksellä on tärkeitä sovelluksia orgaanisen kemian synteeseissä. Reaktion käänteisreaktiota nimitetään Oppenauer-hapetukseksi.[1][2][3][4]
Reagenssit ja mekanismi muokkaa
Meerwein, Ponndorf ja Verley havaitsivat reaktion jokainen itsenäisesti. Meerwein raportoi alumiinietoksidin pelkistävän aldehydejä primäärisiksi alkoholeiksi vuonna 1925. Samana vuonna Verley osoitti, että geranioli pelkistää butyraldehydin butanoliksi alumiinietoksidin läsnä ollessa. Vuonna 1926 Ponndorf raportoi, että myös ketonit voidaan pelkistää käyttämällä pelkistimenä isopropanolia alumiini-isopropoksidin läsnä ollessa. Nykyisinkin käytetyin pelkistin on isopropanoli. Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys tapahtuu useille aldehydeille ja ketoneille ja se on selektiivinen karbonyyliryhmän suhteen ja monet muut funktionaaliset ryhmät selviytyvät reagoimatta. Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys on tasapainoreaktio ja reaktiota ajetaan tuotteina kohden poistamalla reaktioseoksesta asetonia tislaamalla.[2][3][4][5][6]
Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistyksen mekanismin ensimmäisessä vaiheessa alumiinialkoksidi koordinoituu sekä aldehydin tai ketonin karbonyyliryhmään että alkoholin hydroksyyliryhmään. Tämän jälkeen muodostuu rengasmainen siirtymätila. Siirtymätila purkautuu tuotteiksi siten, että alkoholilta siirtyy hydridi-ioni karbonyyliyhdisteen karbonyyliryhmälle. Tällöin alkoholi hapettuu karbonyyliyhdisteeksi ja lähtöaineena oleva karbonyyliryhmä pelkistyy alkoholiksi. Käyttämällä kiraalisia alumiinialkoksideja tai kiraalisia apuaineita voidaan Meerwein–Ponndorf–Verley-pelkistys suorittaa stereoselektiivisesti. Reaktiolla on käyttöä muun muassa luonnonaineiden kokonaissynteeseissä.[2][3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-58. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1507–1508. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b c Jie Jack Li, E. J. Corey: Name reactions for functional group transformations, s. 123–126. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-74868-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.10.2017). (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 280–281. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.10.2017). (englanniksi)
- ↑ Christian Kohlpaintner, Markus Schulte, Jürgen Falbe, Peter Lappe, Jürgen Weber & Guido D. Frey: Aldehydes, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Bernhard Kammermeier: Reduction, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 16.10.2017.