Meduusakalat
Meduusakalat (Centrolophidae) on ahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä.
| Meduusakalat | |
|---|---|
 Japaninmeduusakala (Hyperoglyphe japonica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Voikalamaiset Stromateoidei |
| Heimo: |
Meduusakalat Centrolophidae Bonaparte, 1846 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Meduusakalojen heimoon kuuluu 7 sukua ja noin 27 lajia. Lajeja ovat muun muassa mustameduusakala (Centrolophus niger) ja pohjanmeduusakala (Hyperoglyphe perciformis). Suurimmat lajit voivat saavuttaa 137 cm:n pituuden, mutta yleensä ne jäävät noin 50–120 cm:n mittaisiksi. Kalojen ruumiinmuoto on pitkulainen tai ovaalinmuotoinen ja pää sekä kuono ovat pyöreähköt. Meduusakaloilla on yksi pitkä selkäevä ja myös peräevä on pitkä. Pyrstöevä on hieman haarautunut. Suu on suuri ja ulottuu silmien taakse. Meduusakalojen suomut ovat pienikokoiset ja puuttuvat usein päästä. Väriltään meduusakalalajit ovat tyypillisesti yksivärisen harmaita, ruskeita tai vihertäviä.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Meduusakalalajeja tavataan lauhkeista ja trooppisista vesistä Atlantin sekä Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä lukuun ottamatta niiden keskiosia. Ne elävät usein syvissä vesissä lähellä mannerjalustoja ja saaria. Erityisesti nuoret kalat liikkuvat meduusojen ja kelluvien esineiden läheisyydessä lähempänä pintaa. Meduusakalojen ravintoa ovat meduusat, salpat, pienet kalat sekä äyriäiset. Meduusakaloja saadaan toisinaan saaliiksi siimoilla ja ne ovat maultaan hyviä ruokakaloja.[1][2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Family Centrolophidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Family Centrolophidae (PDF) FAO. Viitattu 18.03.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b John D. McEachran,Janice D. Fechhelm: Fishes of the Gulf of Mexico: Scorpaeniformes to tetraodontiformes, s. 796. University of Texas Press, 1998. ISBN 978-0-292-70634-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.03.2012). (englanniksi)