Wikipedia

Mediolanum (Italia)

Mediolanum (lat., myös Mediolanium; m.kreik. Μεδιόλανον, Mediolanon, Μεδιολάνιον, Mediolanion) oli antiikin aikainen kaupunki Gallia transpadanassa Italiassa.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Milanon kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]

Mediolanum
Colonia Aelia Augusta Mediolanum
Mediolanumin keisarillisen palatsin raunioita.
Mediolanumin keisarillisen palatsin raunioita.
Sijainti

Mediolanum
Koordinaatit 45°27′49″N, 9°11′17″E
Valtio Italia
Paikkakunta Milano, Lombardia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 500-luku eaa.
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Länsi-Rooman valtakunta
Alue Regio XI Transpadana, Italia
Provinssi Aemilia et Liguria (n. 293–395)
Liguria (n. 395–)
Aiheesta muualla

Mediolanum Commonsissa

Mediolanum oli alun perin gallialaisten ja liguurien asutus- ja kauppapaikka, joka sijaitsi merkittävien esihistoriallisten kulkureittien risteyskohdassa. Myöhemmin siitä tuli roomalainen kaupunki, joka oli yksi Pohjois-Italian tärkeimmistä. Myöhäisantiikin aikana Mediolanum toimi Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupunkina.[1][2][3]

Maantiede muokkaa

Mediolanum sijaitsi laajalla ja hedelmällisellä tasangolla suunnilleen Ticinus (nyk. Ticino) ja Addua (nyk. Adda) -jokien puolivälissä, noin 28 roomalaista mailia etelään Alppien juurelta Comumista laskettuna, ja yhtä kaukana pohjoiseen Padus (nyk. Po) -joesta Ticinumista laskettuna.[2]

 
Mediolaumista tehty puinen pienoismalli. Milanon arkeologinen museo (Civico museo archeologico di Milano).

Näin kaupunki sijaitsi lähes keskellä Pohjois-Italian laajaa tasankoaluetta Alppien ja Paduksen välillä. Tämä teki siitä ikään kuin luonnostaan seudun keskuksen. Vaikka kaupunki ei ollut minkään purjehduskelpoisen joen varrella, Ticinus- ja Addua-joet sijaitsivat tarpeeksi lähellä. Hedelmällisellä tasangolla virtasi myös lukuisia pienempiä jokia, joista osa virtasi aivan kaupungin muurien vierestä.[2]

 
Kaupunginmuurien jäänteitä.

Mediolanum oli yksi seudun teiden keskeisistä risteyskohdista. Tärkeimpiä niistä oli tie, joka johti Laus Pompeiasta Placentiaan, jossa se yhdistyi Via Aemiliaan. Näin se oli päätie Mediolanumista Ravennaan ja Roomaan päin. Toinen tärkeä tie kulki Novarian ja Vercellaen kautta Eporediaan ja Augusta Praetoriaan, ja oli päätie Mediolanumista Gallia transalpinaan eli Alppien toispuoliseen Galliaan päin. Kolmas tie johti etelään kohti Ticinumia. Sieltä pääsi yhtä tietä Laumellumin kautta Augusta Taurinorumiin ja edelleen Kottisten Alppien yli Gallia transalpinan eteläosiin, ja toista tietä Paduksen yli Dertonaan ja sieltä Apenniinien yli Genuaan.[2]

Neljäs tie johti pohjoiseen Comumiin ja edelleen Larius-järven (Larius lacus, nyk. Comojärvi) ohitse ja Raetian Alppian yli Tonavan suuntaan. Viides tie johti Mediolanumista itään päin Bergomumin, Brixian, Veronan, Vicetian, Pataviumin, Altinumin ja Julia Concordian kautta Aquileiaan. Kaikki nämä tiet tunnetaan Itinerarium Antonini Augustista ja Tabula Peutingerianasta.[2]

Historia muokkaa

Varhaishistoria muokkaa

Mediolanum perustettiin 500-luvulla eaa.[6] Kaikki antiikin kirjailijat ovat yksimielisiä siitä, että sen perustivat gallit aikana, jolloin he asettuivat ensimmäistä kertaa Pohjois-Italian tasangoille. Livius, joka antaa yksityiskohtaisimman kuvauksen gallien tulosta Gallia cisalpinaan, sanoo, että kaupungin perustivat insubrit (Insubres). He antoivat sille saman nimen, joka oli eräällä kylällä heidän kotiseudullaan Gallia transalpinassa.[2][7] Nimi ”Mediolanum” tarkoittaa ”Tasangon keskellä”.[6]

 
Kelttiläinen vaasi Mediolanumista, n. 200–100-luku eaa. Milanon arkeologinen museo.

Strabon on todennäköisesti oikeassa sanoessaan, että ennen roomalaisvalloitusta Mediolanum oli ennemmin kylä kuin kaupunki, kuten muutkin galliasutukset. Se oli kuitenkin insubrien tärkein keskus, ja mainitaan sellaisena usein roomalaisten ja insubrien välisten sotien yhteydessä.[2] Roomalaiset valtasivat Mediolanumin vuonna 222 eaa. Clastidiumin taistelun jälkeen konsulien Claudius Marcellus ja Cornelius Scipio Calvus johdolla.[2][6][8] Valtaus vaikuttaa sujuneen helposti. Vuonna 194 eaa. kaupungin lähellä käytiin jälleen taistelu prokonsuli Valerius Flaccuksen johtamien roomalaisten sekä insubrien ja boijien (Boii) yhdistyneiden joukkojen välillä. Siinä galleja johti Dorylacus, ja heidän sanotaan menettäneen 10 000 miestä kaatuneina.[2][9]

Rooman tasavallan aika ja keisariaika muokkaa

Mediolanumia ei mainita antiikin lähteissä muutoin ennen roomalaisvalloitusta. Ei myöskään tiedetä tarkkaan, milloin se tuli Rooman alaisuuteen, tai milloin se otettiin osaksi roomalaista yhteiskuntaa. Sen on täytynyt tulla Rooman valtaan samoihin aikoihin kuin muut insubrit, toisin sanoen noin vuonna 190 eaa. Sen asukkaat saivat todennäköisesti latinalaisoikeudet (jus Latii) muiden Gallia transpadanan asukkaiden tavoin vuonna 89 eaa., ja täydet Rooman kansalaisoikeudet vuonna 49 eaa. Näin siitä tuli roomalainen municipium.[2]

Strabon kutsuu Mediolanumia omana aikanaan ajanlaskun alun tienoilla huomattavaksi kaupungiksi,[2][10] ja Tacitus luonnehtii sitä yhdeksi Transpadanan vahvimmista kaupungeista.[2][11] Keisarikaudella Mediolanum nousi merkittävyydessä niin, että siitä tuli koko Pohjois-Italian tärkein kaupunki. Plinius nuorempi kertoo, että kirjallisuus kukoisti kaupungissa, ja seudun nuoret miehet lähetettiin sinne opiskelemaan.[2][12]

 
Flavius Victorin Mediolanumissa lyöttämä siliqua vuodelta 387–388. Kuvituksessa diadeemilla varustettu rintakuva ja teksti d.n. Fl Victor p f avg sekä istuva Roma kädessään maapallo ja keihäs sekä tekstit virtvs Romanorvm ja mdps.

Keisari Hadrianuksen aikana Mediolanumista tehtiin colonia eli sotilassiirtokunta nimellä Colonia Aelia Augusta (Mediolanum).[2] Kaupunki oli keisari Didius Julianuksen (hallitsi 193 jaa.) ja joidenkin tietojen mukaan myös Getan (hallitsi 211) synnyinpaikka.[2][13] Myöhemmin vuonna 268 se toimi usurpaattori Aureoluksen pakopaikkana sen jälkeen, kun Gallienus oli voittanut hänet Addua-joella. Gallienus piiritti häntä, kunnes hänen omat joukkonsa kapinoivat ja hänet sekä hänen veljensä Valerianus surmattiin.[2][14] Hieman myöhemmin Aureolus pakotettiin luovuttamaan kaupunki Claudius Gothicukselle, joka oli valittu Gallienuksen seuraajaksi, ja Claudius antoi hänelle kuolemantuomion.[2][15]

Myöhäisantiikista keskiajalle muokkaa

 
Honoriuksen Mediolanumissa lyöttämä solidus, n. 393–423. Kuvituksessa diadeemilla varustettu rintakuva sekä seisova Honorius kädessään vexillum ja Victoria.

Mediolanum nousi suurimpaan kukoistukseensa, kun sitä tuli myöhäisantiikin aikana keisarin asuinpaikka. Se sai tämän aseman, koska sen sijainti oli keskeinen barbaarien kanssa Galliassa, Germaniassa ja Pannoniassa käytyjen sotien kannalta. Jo Augustus oli aikanaan pitänyt Mediolanumia tukikohtanaan samasta syystä.[2][16] Maximianus (hallitsi 286–305) vaikuttaa olleen ensimmäinen keisari, joka asettui Mediolanumiin pysyvästi noin vuonna 303. Niin siitä tuli yksi koko Italian tärkeimmistä kaupungeista. Tämän jälkeen Länsi-Rooman keisarit pitivät sitä tavanomaisimpana asuinpaikkanaan aina siihen saakka, kun barbaarien lisääntyneet hyökkäykset pakottivat Honoriuksen siirtämään pääkaupungin Ravennaan vaikeapääsyisten soiden keskelle vuonna 402[6] tai 404.[2][17]

Maximianuksen kerrotaan rakennuttaneen kaupunkiin monia hienoja julkisia rakennuksia, ja kaupunki kukoisti tavalla, joka sai runoilija Ausoniuksen ylistämään sitä. Hän luki sen koko Rooman valtakunnan seitsemänneksi merkittävimmäksi kaupungiksi, ja kuvaa, kuinka sen hienot rakennukset vastasivat sen asukkaiden hienostuneita luonteita. Kaiken kaikkiaan kaupunki ei hävinnyt runoilijan mukaan missään Roomalle.[2][18]

Vuonna 313 Mediolanumissa julistettiin niin kutsuttu Milanon edikti (Edictum Mediolanense), joka teki valtakunnasta uskontojen suhteen neutraalin, mikä mahdollisti kristinuskon julkisen harjoittamisen.[6] Kirkkoisä Ambrosius toimi kaupungin piispana 300-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.[19]

Keisarillisen hovin muuton Ravennaan on täytynyt olla suuri isku Mediolanumin kukoistukselle. Se säilyi kuitenkin sekä Ligurian provinssin hallinnollisena keskuksena että Italia annonarian diokeesin hallinnollisena keskuksena eli vicariuksen asemapaikkana. Vielä suuremman iskun Mediolanum koki, kun Attilan johtamat hunnit valtasivat sen vuonna 452 ja tuhosivat kaupunkia. Hunnit kykenivät valtaamaan koko Paduksen pohjoispuolisen alueen lähes ilman vastarintaa Aquileian kukistumisen jälkeen.[20] Mediolanum säilyi kuitenkin tämänkin jälkeen Pohjois-Italian tärkeimpänä kaupunkina, ja Länsi-Rooman kukistumisen vuonna 476 jälkeen siitä tuli germaanikuninkaiden Odovakarin ja Teoderikin pääkaupunki. Prokopios puhuu Mediolanumista 500-luvulla edelleen lännen toiseksi suurimpana kaupunkina sekä koossa että väkiluvussa, häviten ainoastaan Roomalle.[2][21]

Belisarius valtasi Mediolanumin Bysantille helposti. Gootit piirittivät sitä kuitenkin heti Uraiaksen johdolla, ja saivat sen pitkän piirityksen jälkeen valtaansa vuonna 539. Prokopioksen mukaan kaupunki tuhottiin kokonaan, ja kaikki sen miespuoliset asukkaat, joiden määräksi mainitaan 300 000, surmattiin, ja naiset otettiin orjiksi.[2][21] Prokopioksen kuvaus vaikuttaa kuitenkin olevan suuresti liioiteltu, sillä kun langobardit valtasivat alueen Alboinin johdolla vuonna 568/569,[2][6] Mediolanum esiintyy historiassa jälleen lähes yhtä merkittävänä kuin aiemminkin. Se oli edelleen Ligurian pääkaupunki, ja säilytti asemansa langobardikuninkaiden aikana, vaikka nämä itse asettuivatkin Ticinumiin eli nykyiseen Paviaan.[2][22]

Keskiajalla kaupunki nousi jälleen suureen kukoistukseen. Vaikka Fredrik I Barbarossa tuhosikin sen jälleen vuonna 1162, se toipui pian. Nykyinen Milano on edelleen yksi Italian tärkeimpiä kaupunkeja.[2] Nykyisessä kaupungissa on säilynyt suhteellisen vähän antiikin aikaisia jäänteitä.[2]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

 
Kaavakuva Mediolanumista.

Asemakaava ja kaupunginmuurit

Mediolanum oli laajimmassa eli myöhäisvaiheessaan ympäröity kaksinkertaisilla muureilla. Alkuperäinen muuri ympäröi tasavallan loppuajan kaupungin. Maximianus laajensi tätä kaupunkialuetta sen koillisosassa, jonka jälkeen muurin pituus oli noin 4,5 kilometriä ja korkeus noin 11 metriä. Muuri oli varustettu torneilla ja siinä oli kahdeksan monumentaaliporttia. Portit olivat (alkaen pohjoisesta ja kiertäen myötäpäivään) Porta Comacina, Porta nova (Porta aurea), Porta orientalis (Porta argentea), Porta Herculea, Porta Romana, Porta Ticinensis, Porta Vercellina ja Porta Jovia. Myöhemmin kaupunki ympäröitiin toisella, ulommalla muurikehällä. Muureja kiersivät vallihaudat, joihin oli johdettu vesi lähistön joista.[1][2][6][23]

Kaupungin keskellä sijaitsi forum. Sen kohdalla ristesivät luoteis-kaakkoissuunnassa kulkenut decumanus maximus -katu ja koillis-lounaissuunnassa kulkenut cardo maximus -katu. Niiden linjaukset näkyvät edelleen nykyisen Milanon asemakaavassa.[23]

Keisarillinen palatsi ja circus

Forumin länsipuolella sijaitsi keisarillisen palatsin alue. Palatsikokonaisuus koostui useasta rakennuksesta sekä julkiseen että yksityiseen käyttöön. Kokonaisuuden laidalla kiinni länsisivun kaupunginmuurissa oli pohjois-eteläsuunnassa rakennettu circus, jonka pituus oli 470 metriä ja leveys 85 metriä.[23]

Amfiteatteri

 
Mediolanumin amfiteatterin jäänteet.

Kaupungin amfiteatteri sijaitsi sen lounaispuolella kaupunginmuurien ulkopuolella. Se rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Amfiteatterin suurin pituus oli 155 metriä ja leveys 125 metriä, ja sen areenan pituus oli 71 metriä ja leveys 41,5 metriä. Rakennusaikanaan se oli kolmanneksi suurin amfiteatteri Colosseumin ja Capuan amfiteatterin jälkeen.[23]

Muut julkiset rakennukset

Kaupungissa oli teatteri, joka sijaitsi forumin luoteispuolella. Se oli rakennettu Augustuksen aikana, ja siinä oli yhtäläisyyksiä Rooman Marcelluksen teatterin kanssa. Decumanuksen jatke Porta Romanalta kaakkoon oli yhden roomalaisen mailin pituudelta monumentaalikatua, jota reunustivat kummallakin puolella katetut pylväiköt. Pylväikköosuuden päässä oli suuri nelisivuinen triumfikaariportti eli tetrapylon.[23]

Kaupungin julkisiin rakennuksiin lukeutui myös lukuisia temppeleitä, horreum, rahapaja,[1][2] sekä Herculiuksen kylpylä, joka oli saanut nimensä Maximianuksen lisänimestä Herculiuksesta, ja oli niin merkittävä, että antoi nimensä kokonaiselle kaupunginosalle kaupungin itäosassa.[2]

Kirkot

 
San Simplicianon basilika (Basilica virginum).

Varhaiselta kristilliseltä kaudelta kaupungissa on säilynyt useita basilikakirkkoja. Niihin lukeutuvat Sant'Ambrogion basilika (Pyhän Ambrosiuksen basilika, Basilica martyrorum), San Simplicianon basilika (Basilica virginum), San Nazaro in Brolon basilika, San Vittore al Corpon kirkko ja kahdeksankulmainen baptisterio 300-luvulta, sekä San Lorenzon basilika (Basilica palatina) 400-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.[1] San Lorenzon edessä on 16 antiikin aikaisen korinttilaisen pylvään reunustama piha. Pylväät on siirretty jostakin toisesta antiikin aikaisesta rakennuksesta.[1][2][23]

Kaupungissa olleisiin basilikoihin lukeutuvat myös Basilica apostolorum, Basilica phophetarum, Basilica portiana, Basilica sancti Calimerii ja Basilica trium magorum.

Esinelöydöt

Mediolanumin toimiminen keisarin asuinpaikkana vaikutti siihen, että siellä oli paljon korkeatasoista taidetta. Löytöihin lukeutuu muun muassa veistoksia, hopea- ja norsunluutöitä, sarkofageja ja lattiamosaiikkeja. Myös lukuisat piirtokirjoitukset kertovat kaupungin merkittävyydestä.[2] Kaupungista tehtyjä löytöjä on muun muassa Milanon arkeologisessa museossa.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MEDIOLANUM (Milano) Lombardy, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Smith, William: ”Mediolanum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b Mediolanum Pleiades. Viitattu 16.1.2023.
  4. ↑ Mediolanum (Italy) 115 Milano - Μεδιολάνιον ToposText. Viitattu 16.1.2023.
  5. ↑ ”39 E3 Mediolan(i)um”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  6. ↑ a b c d e f g Lendering, Jona: Mediolanum (Milan) Livius.org. Viitattu 16.1.2023.
  7. ↑ Livius: Rooman synty 5.34; Strabon: Geografika V s. 213; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.17 s. 21; Junianus Justinus: Historiarum Philippicarum libri XLIV (Epitoma Historiarum Philippicarum) 20.5.
  8. ↑ Polybios: Historiai 2.34; Eutropius: Breviarium historiae Romanae 3.6; Orosius: Historiae adversus paganos 4.13.
  9. ↑ Livius: Rooman synty 34.46.
  10. ↑ Strabon: Geografika V s. 213, πόλις ἀξιόλογος, polis aksiologos.
  11. ↑ Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 1.70.
  12. ↑ Plinius nuorempi: Kirjeet 4.13.
  13. ↑ Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 73.11; Aelius Spartianus: Historia Augusta, Didius Julianus 1, Geta 3.
  14. ↑ Eutropius: Breviarium historiae Romanae 9.11; Trebellius Pollio: Historia Augusta, Gallienus 14; Aurelius Victor: Epitome de Caesaribus 33, Gallienus (lat.) (engl. käännös).
  15. ↑ Trebellius Pollio: Historia Augusta, Claudius Gothicus 5.
  16. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 20.
  17. ↑ Eutropius: Breviarium historiae Romanae 9.27; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.10, 17, jne.
  18. ↑ Ausonius: Ordo urbium nobilium 5.
  19. ↑ St. Ambrose Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  20. ↑ Jordanes: Getica 42; Historia miscella XV s. 549.
  21. ↑ a b Prokopios: Goottisodat (De bellum Gothicum) 2.8, 2.21.
  22. ↑ Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 2.15, 2.25.
  23. ↑ a b c d e f Ancient Roman Milan – Mediolanum Sereno Editore. Viitattu 16.1.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mediolanum_(Italia)&oldid=21407308”