Max Born
Max Born (11. joulukuuta 1882 Breslau (nykyinen Wrocław), Saksan keisarikunta – 5. tammikuuta 1970 Göttingen, Saksa)[1] oli saksanjuutalainen matemaatikko ja fyysikko. Hän oli vanhempiensa professori Gustav Bornin ja Margarete Kauffmannin ainoa lapsi.
| Max Born | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1882 Breslau, Saksa |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1970 (87 vuotta) Göttingen, Saksa |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
|
| Väitöstyön ohjaaja | Carl Runge |
| Instituutti | |
| Oppilaat |
Maria Goeppert-Mayer Robert Oppenheimer |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1954) |
 Nimikirjoitus |
|
Hän kävi kouluaan König-Wilhelm-lukiossa, minkä jälkeen Born meni opiskelemaan Breslaun yliopistoon astronomiaa ja fysiikkaa. Sieltä hän siirtyi Heidelbergin yliopistoon ja edelleen Zürichin yliopistoon. Tänä ajanjaksona Born tapasi useita merkittäviä tiedemiehiä ja matemaatikoita kuten Kleinin, Hilbertin, Minkowskin, Rungen, Schwarzschildin ja Voigtin.
Vuonna 1909 Born nimitettiin luennoitsijaksi Göttingenin yliopistoon, missä hän työskenteli vuoteen 1912 asti, jolloin hän siirtyi Chicagon yliopistoon. Vuonna 1913 hän meni naimisiin teollisuussukuun kuuluvan Hedwig o.s. Ehrenbergin kanssa. He saivat kaikkiaan kolme lasta. Näyttelijä Olivia Newton-John on Max Bornin tyttärentytär.[2]
Vuonna 1915 Born liittyi Saksan armeijaan joutuen hylkäämään hänelle tarjotun paikan professorina Berliinin yliopistossa, jossa hän olisi päässyt työskentelemään Max Planckin kanssa. Armeijassa hän suunnitteli äänimittauksen teoriaa ja opiskeli myös kideoppia, josta hän julkaisi ensimmäisen kirjansa.
Vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli professori Frankfurt am Mainin yliopistossa, ja sen jälkeen professori Göttingenin yliopistossa vuonna 1921. Tänä aikana hän teki huomattavimmat työnsä. Julkaisussaan ”Zur Quantummechanik” vuonna 1924 hän käytti ensimmäistä kertaa termiä ”kvanttimekaniikka” ja muotoili nykyisen standarditulkinnan todennäköisyystiheydestä kvanttimekaniikan Schrödingerin yhtälössä, josta hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Lisäksi hän teki lisätutkimusta kiderakenteista.[3]
Vuonna 1933 hän siirtyi Saksan hallituksen antisemitistisen toiminnan vuoksi opettamaan Cambridgen yliopistoon vuoteen 1936 asti. Hän vietti kuusi kuukautta Bangaloren yliopistossa ennen siirtymistään Edinburghin yliopistoon vuoteen 1953 asti.[1] Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen hän muutti Bad Pyrmontiin, missä eli kuolemaansa, vuoteen 1970 asti.
Albert Einstein oli Bornin ystävä, ja kirjeessään Bornille vuonna 1926 Einstein teki kuuluisan huomautuksensa kvanttimekaniikkaa koskien, ”Jumala ei heitä noppaa”.[4]
Toisen maailmansodan jälkeen Max ja Hedwig Born palasivat Saksaan, lasten jäädessä Englantiin.
Hänelle myönnettiin Hughesin mitali vuonna 1950 ja fysiikan Nobel-palkinto ja Stokesin mitali vuonna 1954.
Teoksessaan Natural Philosophy of Cause and Chance Born ratkaisee Kantin arvoituksen Ding an Sich (asia itsessään).
Julkaisuja muokkaa
- Dynamik der Kristallgitter (1915)
- Die Relativitätstheorie Einsteins (1920)
- Vorlesungen über Atommechanik (1925)
- Optik: ein Lehrbuch der elektromagnetischen Lichttheorie (1933)
- Principles of Optics (Emil Wolfin kanssa) (1959)
- Physik im Wandel meiner Zeit (1958)
- Von der Verantwortung des Naturwissenschaftlers (1965)
- Experiment und Theorie in der Physik (1969)
- Der Luxus des Gewissens (Hedwig Bornin kanssa) (1969)
- Optik (1969)
