Mauno Jokipii

suomalainen historiantutkija ja professori

Mauno Olavi Jokipii (21. elokuuta 1924 Helsinki2. tammikuuta 2007 Jyväskylä[1]) oli suomalainen historiantutkija, Jyväskylän yliopiston historian professori ja saman yliopiston historian laitoksen perustaja.[2]

Mauno Jokipii esittelee rautakautista kokouspaikkaa Eurassa vuonna 1992.

Elämä muokkaa

Mauno Jokipiin vanhemmat olivat teologian tohtori Aapeli Erhard Jokipii ja Frida Josefina Winter. Mauno Jokipii pääsi ylioppilaaksi vuonna 1943 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1948, maisteriksi 1950, lisensiaatiksi 1956 ja tohtoriksi 1957.[3]

Jokipii oli kansainvälisesti tunnettu toisen maailmansodan tutkija[1] ja tuottelias tutkija ja kirjoittaja, jonka johdolla Jyväskylän yliopistossa kehitettiin etenkin paikallishistorian tutkimusta.[4] Toisen maailmansodan ja 1900-luvun Suomen ohella Jokipii tutki myös 1600-luvun Suomea ja Suomen varhaisinta keskiaikaa.[5]

Jokipiin vuonna 1968 julkaisema teos Panttipataljoona oli pitkään arvovaltaisin kuvaus suomalaisen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonan vaiheista. Vuonna 2019 väitettiin, että Jokipii olisi teoksessa peitellyt ja vääristellyt mahdollisiin sotarikoksiin viittaavia tietoja muun muassa muuntelemalla alkuperäislähteistä tekemiään suoria lainauksia.[6] Dosentti André Swanströmin mukaan ”Jokipii näyttää myyneen rehellisyytensä ja tutkijan etiikkansa SS-miesten ja erityisesti Kalervo Kurkialan maineen varjelemisen hyväksi”.[7] Toisaalta tuon yhden virheellisen lainauksen merkitys on katsottu todistusvoimaltaan hyvin vähäiseksi toisessa asiaa koskevassa lehtiartikkelissa. Väitettä, että Jokipii olisi tietoisesti pyrkinyt salaamaan asioita, ei tue myöskään se, että hän on luovuttanut kaiken suomalaisia SS-miehiä koskevan laajan lähdeaineistonsa Kansallisarkistoon kaikkien turkijoiden käyttöön. Myös Swanström on omassa tutkimuksessaan käyttänyt tätä aineistoa.[8]

Merkkipaaluja muokkaa

  • Helsingin yliopiston maatalousmuseon hoitaja vuosina 1952–1959[9]
  • Filosofian tohtori, Helsingin yliopisto 1957[1]
  • Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti 1957–1961[3]
  • Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1960–1966[2]
  • Korkeakouluneuvoston jäsen 1960-luvulla[2]
  • Jyväskylän yliopiston vararehtori vuosina 1966–1971[2]
  • Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäinen Suomen historian professori vuodesta 1960 alkaen[4]
  • Tukholman yliopiston vieraileva professori 1972–1973[3]
  • Pääteos Jatkosodan synty julkaistiin 1987[2]
  • Eläkkeelle 1991[5]

Teoksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Jokipii, Mauno hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. a b c d e Professori Jokipii kuollut Yle Uutiset. 3.1.2007. Viitattu 24.7.2015.
  3. a b c Kuka kukin on 1978, s. 303. Runeberg.org.
  4. a b Seminaarista yliopistoksi – monikerroksinen kampus kertoo yliopiston vaiheista. (Power Point) (dia 7, Laitosten ja tutkimuksen alkuvaiheita) Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 25.7.2015. Viitattu 24.7.2015.
  5. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 236. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  6. Junkkari, Marko: ”Mitä isä teki?” Helsingin Sanomat 17.3.2019.
  7. Swanström, André: Fasismi ja uskonto suomalaisten SS-pastorien ajattelussa ja toiminnassa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 2017, s. 68.
  8. Kallonen, Kari: Professori Jokipii ja virheellisesti kyseenalaistettu kunnia – ”Kaikki aineistot eivät silloin olleet vielä käytettävissä”. Päivän Lehti 20.1.2021.
  9. Korhonen, Teppo: Muuttuva maaseutu – historiallinen maatalous: Sata vuotta maatalousmuseotoimintaa (Verkko-opetuspaketti) 2004. Web Archive 2016: Helsingin yliopisto, kansatiede. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 15.2.2023.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Keränen, Jorma ym. (toim.): Historioitsija – taaksepäin katsova profeetta: Mauno Jokipiille omistettu juhlakirja. Studia historica Jyväskyläensia, 30. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1984. ISSN 0081-6523. ISBN 951-679-187-5.
  • Mäkelä-Alitalo, Anneli: ”Jokipii, Mauno (1924–2007)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 463–466. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.