Mathis
Mathis oli Strasbourgissa vuosina 1898–1954 toiminut autonvalmistaja ja jälleenmyyjä. Yritys oli Bugattin ohella toinen saksalainen autonvalmistaja, josta tuli ensimmäiseen maailmansodan jälkeen ranskalainen.[2]
| Mathis & Co (1898–1904) E.E.C. Mathis (1904–1914) Mathis A.G. (1914–1916) SA Mathis (1919–1954)[1] |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1898 |
| Perustaja | Emile Mathis |
| Lakkautettu | 1954 |
| Kotipaikka |
Straßburg / Strasbourg Saksan keisarikunta(1898–1918)  Ranska (1918–1954) |
| Toimiala | ajoneuvojen valmistus, myynti[1][2][3] ja korjaus[1] |
Perustaminen muokkaa
18-vuotias Emile Mathis perusti ajoneuvojen korjaukseen ja myyntiin erikoistuneen yrityksen Straßburgissa vuonna 1898. Hän hankki Amédée Bolléelta De Dietrich-Niederbronn-autojen edustuksen. Vuonna 1902 Emile Mathis tutustui Ettore Bugattiin Niederbronnin tehtaalla käydessään. He päättivät osallistua yhdessä Pariisi–Madrid-autokilpailuun, jota varten rakennettiin kilpa-auto, mutta järjestäjät epäsivät heidän osallistumisensa.[1]
Autonvalmistuksen alku muokkaa
Vuoteen 1903 asti Mathisin autot olivat lähinnä kokeiluluontoisia.[2] De Dietrichin päätettyä autonvalmistuksen Niederbronnin tehtaalla vuonna 1904 Mathis ja Bugatti päättivät aloittaa yhteistyön autojen valmistamiseksi ja markkinoimiseksi.[1] Hermes-Simplex-nimiset autot suunnitteli Ettore Bugatti[1][2] vuosina 1904–1905.[2] Autoja valmistettiin Grafenstadenissa vuosina 1905–1906, ja niiden tehot olivat 28, 40 ja 98 hevosvoimaa.[3] Jälkimmäisen voimanlähteenä oli suuri nelisylinterinen moottori.[2]
Oman valmistuksen ohessa Emile Mathis kuitenkin vahvisti myös ajoneuvojen myyntitoimintaa, sillä hän koki valmistukseen keskittymisen riskialttiiksi.[1] Mathis edusti De Dietrichiä, Panhardia ja Rocket-Schneideria sekä toimi Fiatin ja Minervan edustajana Keski-Euroopassa.[2] Vuonna 1906 Auto Mathis Palace oli Saksan suurin ja maailman kolmanneksi suurin moottoriajoneuvojen jälleenmyyjä.[1]
Mathisilla ja Bugattilla oli erimielisyyksiä yrityksen tuotantosuunnasta. Bugatti halusi keskittyä kalliiden ja loistokkaiden autojen valmistukseen, kun taas Mathisin mielenkiinto kohdistui edullisiin kevyisiin ajoneuvoihin.[1] Miesten tiet erosivat vuonna 1906,[1][2] kun Bugatti perusti oman konsulttiyrityksen.[2]
Autoja alettiin valmistaa Mathis-nimellä 1910, jolloin myyntiin tuli 20-hevosvoimaisella, nelisylinterisellä sivuventtiilimoottorilla varustettu malli. Voimansiirto tapahtui nelivaihteisen vaihteiston ja voimansiirtoakselin kautta. Isompaa, 2,8-litraista mallia valmistettiin Stoewerin lisenssillä.[2]
Mathisin tuotantokapasiteettia parannettiin uudella tehtaalla, joka nousi maalis- ja syyskuun välillä 1911 Meinauhun Straßburgin lähelle.[1] Yrityksen tunnetuimmat mallit ennen ensimmäistä maailmansotaa olivat pienet Babylette ja Baby.[2] Vuonna 1913 esitellyssä[3] Babylettessa oli nelisylinterinen moottori ja pystysuoralla valitsimella varustettu kulissivaihde.[2] Moottori oli aluksi 951-kuutioinen, mutta sitä kasvatettiin pian 1 100 -kuutioiseksi ja vuonna 1914 1 131 -kuutioiseksi.[3] Jarrut vaikuttivat pelkästään takapyöriin, mutta autossa oli jo tasauspyörästö. Vuonna 1914 kaksipaikkainen tynnyritankilla varustettu urheiluversio maksoi Britanniassa 195 puntaa.[2] Lontoolainen tavaratalo Harrods myi Babylettea omalla nimellään varustettuna. Babya valmistettiin 1 327- ja 1 406 -kuutioisilla[3] nelisylinterisillä moottoreilla. Suurempien Mathis-mallien voimanlähteinä käytettiin 1,5-, 1,8- ja 2,6-litraisia moottoreita.[2] Joihinkin malleihin kuului Knight-luistiventtiilimoottori.[2][3]
Mathisin autot osallistuivat myös kilpa-ajoihin joko Emile Mathisin tai Dragutin Esserin kuljettamana. Menestystä saavutettiin muun muassa vuoden 1911 Le Mansin Grand Prix’ssä ja vuonna 1913 Ranskan Grand Prix’ssä sekä Tour de France automobilessa.[1]
Ilmailu muokkaa
Emile Mathis oli kiinnostunut myös ilmailusta ja yritys valmisti moottoreita varhaisiin lentokoneisiin. 3. toukokuuta 1910 Eugen Wiencziers aiheutti hämmästystä lentämällä Mathisin moottorilla varustetulla Antoinette-lentokoneella Straßburgin katedraalin yli.[1]
Ensimmäinen maailmansota muokkaa
Sodan sytyttyä elokuussa 1914 Mathisin tehdas valmisti ambulansseja ja kuorma-autoja keisarillisen Saksan asevoimien tarpeisiin. Myös Emile Mathis joutui värvätyksi ja määrättiin välittämään teollisuustuotteita Sveitsiin ja Italiaan. Tilaisuuden tullen hän kuitenkin loikkasi Ranskan puolelle mukanaan suuri määrä valuuttaa.[1]
Sodan jälkeen muokkaa
Sodan päätyttyä paluu markkinoille tapahtui mallilla, johon kuului 1 132 -kuutioinen, 15-hevosvoimainen, nelisylinterinen sivuventtiilimoottori, jossa oli alumiinimännät, kiinteä sylinterinkansi, roiskevoitelu, vapaakiertojäähdytys ja magneettosytytys. Vaihteisto oli neliportainen. Autoa myytiin Lontoossa nimellä B.A.C., mutta samalla nimellä myöhemmin myydyllä autolla ei ole mitään yhteyttä Mathisiin.[2]
1920-luvun alun Mathis-malleissa oli tyypillisesti hyvin pieni moottori, esimerkiksi vuoden 1923 T-mallin iskutilavuus oli vain 628 cm³, tasauspyörästö, neljä vaihdetta eteen ja erittäin suuri vetopyörästön välityssuhde. Autojen polttoaineenkulutus oli hyvin alhainen, vain noin 4,5 l/ 100 km, ja niistä tuli hyvin suosittuja. Pian yrityksestä nousi Citroënin, Renault’n ja Peugeot’n jälkeen Ranskan neljänneksi suurin autonvalmistaja. Vuonna 1927 Mathisin päivätuotanto oli 75 autoa.[2]
Vuonna 1923 esiteltiin malli L, jossa oli pieni, vain 1,2-litrainen kuusisylinterinen moottori. Moottorissa oli kannen yläpuolinen nokka-akseli ja irrotettavat sylinterinkannet. Edessä oli V-jäähdytin, ja myös etupyörillä oli jarrut vuodesta 1924 lähtien. Kuusisylinteriset mallit säilyivät tuotannossa vuoteen 1926 asti.[2] Vuonna 1925 esiteltiin iso sedanmallinen perheauto, joka oli tarkoitettu kilpailemaan Citroënin kanssa. Moottori oli nelisylinterinen ja 1,6-litrainen, ja siinä oli painevoitelu. Varusteisiin lukeutuivat myös etujarrut ja tasauspyörästö.[2] Vuonna 1925[3] valikoimaan kuului myös 1,7-litrainen kahdeksansylinterinen moottori,[2][3] jonka teho tosin oli vaatimattomat 35 hevosvoimaa. Ilmeisesti tästä syystä se ei säilynyt tuotannossa kovin kauan.[2]
Vuodesta 1927 alkaen Mathis siirtyi yhden mallin tuotanto-ohjelmaan. Valmistuksessa oli ainoastaan 1,2-litrainen, nelisylinterinen MY,[2][3] joka oli teknisesti hyvin tavanomainen.[2] Seuraavana vuonna tuli 1,8-litrainen Emysix,[2][3] jossa oli puolasytytys ja hypoidivetopyörästö. Autosta oli onnistuttu tekemään hyvin kevyt, vain 990 kilogrammaa painava, ja yritys hyödynsi tätä markkinoinnissaan. Vuodesta 1929 Emysixissä alettiin käyttää nelivaihteista, Warnerin ”hiljaisella kolmosella” varustettua vaihteistoa.[2] Nämä kaksi mallia olivat 1930-luvun alussa yrityksen tukijalkoja.[3] Vuonna 1930 valikoimaan tulivat 2,4- ja 4,1-litraiset kuusisylinteriset mallit[2][3] ja seuraavana vuonna kolmilitrainen, kahdeksansylinterinen FOH, joka kuitenkin oli tarjolla vain lyhyen ajan.[3]
Valmistus muualla muokkaa
Yhdysvaltalainen Durant suunnitteli aloittavansa nelisylinteristen Mathis-mallien valmistuksen. Nimeksi oli valittu Matam (Mathis + America), mutta suunnitelmat peruuntuivat 1930-luvun laman alettua. Mathisin moottoreita käytettiin eräässä Harris-Léon Laisne -mallissa.[2]
1930-luku ja lama muokkaa
Vuonna 1932 Mathisin valikoima lähti 904-kuutioisesta nelisylinterisestä TY:stä kolmilitraiseen kahdeksansylinteriseen FOH-malliin. Perusmallit olivat vuoteen 1935 asti vankkoja, laiskoja sivuventtiilimoottoreilla varustettuja perheautoja.[2]
1930-luvun alussa yrityksen markkina-asema alkoi heiketä. Vuonna 1933 esitellyn, 1,4-litraisen Emyquatren odotettiin kääntävän myyntiluvut nousuun. Siinä oli kotelopalkkirunko, erillisjousitettu etuakseli, synkronoitu vaihteisto ja vapaakytkin. Kori oli moderni neliovinen sedankori ilman astinlautoja. Etupyörien erillisjousitus tuli samalla myös kuusisylinterisiin malleihin. Vuonna 1935 esiteltiin myös erillisjousitettu taka-akseli, mutta seuraavana vuonna tehtaalla ei enää valmistettu Mathis-malleja.[2]
Ford-yhteistyö muokkaa
Koska uusilla malleilla ei ollut toivottua vaikutusta myyntiin, yritys solmi vuonna 1934 sopimuksen Fordin kanssa Ford V8 -mallien valmistuksesta Mathisin tehtaalla. Henry Fordilla ja Emil Mathisilla oli erilainen käsitys sopimuksen sisällöstä, ja pian kävikin niin, että Matford-nimellä valmistetut Fordit ottivat ylivallan Mathisin tuotantolinjoilla.[2]
Yritykset omien mallien valmistuksen palauttamiseksi muokkaa
Mathis yritti tehdä oman merkin paluuta heti toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1945 esiteltiin pieni kolmipyöräauto, jonka omamassa oli vain 380 kg. Edessä oli kaksi pyörää, ja niillä oli erillisjousitus. Voimanlähteenä oli 700-kuutioinen bokserimoottori. Valtio ei kuitenkaan antanut lupaa sen valmistamiseen. Seuraava yritys tehtiin vuonna 1948, jolloin Mathis esitteli 2,8-litraisella, kuusisylinterisellä bokserimoottorilla varustetun etuvetoisen auton. Kori oli muotokieleltään varsin futuristinen. Auto oli mukana myös vuoden 1949 Pariisin autonäyttelyssä.[2] Kaikki yritykset oman mallin tuomiseksi markkinoille kuitenkin epäonnistuivat. Lopulta vuonna 1954 Strasbourgin tehdas myytiin Citroënille.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Les amateurs de Mathis – History Les amateurs de Mathis. Arkistoitu 14.4.2012. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Coxhead, Peter (toim.) & Sedgwick, Michael (kirj.): ”Mathis”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 300–304. 2. osa: Henkilöautomerkit F–M. Suomentanut Jaskari, Hannu. Turku: Teknillinen Kustannusliike Oy, 1985. ISBN 951-9364-31-5.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Mathis (Germany / France) 1905–1950 Voitures Européennes d'Autrefois – Vintage European Automobiles. Arkistoitu 24.6.2004. Viitattu 23.12.2011. (englanniksi)