Martti Voutilainen

Martti Voutilainen (3. joulukuuta 1926 Tohmajärvi – 7. heinäkuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen dominikaanipappi, Studium Catholicumin johtaja ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto -järjestön hallituksen jäsen. Voutilainen oli ensimmäinen reformaation jälkeen Suomessa vihitty katolinen pappi. Hän vastasi muun muassa suomalaisen messukirjan kääntämisestä. Voutilainen tunnettiin syvällisenä teologina sekä rauhallisena ja sovittelevana hengenmiehenä.

Martti Voutilainen O. P.
Martti Voutilainen
Henkilötiedot
Syntynyt	3. joulukuuta 1926 Tohmajärvi, Suomi
Kuollut	7. heinäkuuta 2001 Helsinki, Suomi
Ammatti	pappi
Muut tiedot
Uskonto	katolinen
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nuoruus ja kiinnostuminen katolisesta kirkosta

Martti Voutilainen syntyi 3. joulukuuta 1926, Tohmajärvellä luterilaiseen perheeseen. Vuonna 1930 Voutilaisen perhe muutti kuitenkin Helsinkiin, Oulunkylään, jossa Voutilainen kävi koulun ja valmistui myöhemmin ylioppilaaksi. Voutilainen aloitti ylioppilasvuotensa syksyllä yliopisto-opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Helsingin yliopistossa nuoren Martti Voutilaisen pääaineena toimi historia. Opintojen ohessa Voutilainen oli intohimoinen huilunsoittaja ja hän aloittikin varsin pian soittajana Ylioppilaskunnan soittajissa. Historian opintojen ohessa hän oli myös aktiivinen kielten opiskelija. Voutilaisen lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen ja hän onkin sanonut, että ei saanut kotoaan uskonnollisia vaikutteita. Nuori Voutilainen luonnehtikin itseään agnostikoksi. Voutilaiseen vaikutti kuitenkin hyvin voimakkaasti hänen lähipiirissään tapahtunut uskonnollinen herätys, kun hänen siskonsa koki uskonnollisen kääntymyksen ja alkoi toimimaan aktiivisesti sisälähetystyön parissa. Tähän tapahtumaan saakka Voutilainen oli suhtautunut uskontoon, kuin mihin tahansa aatevirtaukseen, esimerkiksi isänmaallisuuteen. Voutilainen oli kuitenkin aktiivinen kirjallisuudenharrastaja ja hän oli juuri löytänyt T. S. Eliotin tuotannon, jonka runoja ja esseitä hän luki aktiivisesti. T. S. Eliot vaikutti nuoreen Voutilaiseen suuresti, sillä ensimmäistä kertaa hän koki samaistumista henkilöön, joka oli sekä kriittinen, että vilpitön, mutta samanaikaisesti myös vakaumuksellinen kristitty. Eliotin kautta Voutilainen löysi myös ranskalaisen filosofin Maritainin, jonka kautta hän syventyi yhä enemmän kristilliseen filosofiaan ja teologiaan. Aatevirtauksen alkusyihin tutustuessaan Voutilainen tutustui kristinuskon syntyyn ja katolisen tradition muodostumiseen. Tällä ”löytöretkellä” Voutilainen kuvaa ensimmäistä kertaa päässeensä lähelle Jeesusta sekä hänen olemustaan. Voutilainen sanoi, että tämän seurauksena alkoi hänen kääntymisprosessinsa.

Studium Catholicum ja dominikaanikutsumus

Prosessin seurauksena Voutilainen alkoi viettämään aikaa yhä enemmän ja enemmän dominikaanien kulttuurikeskuksessa Studium Catholicumissa, jonka suuresta teologisesta kirjastosta hän lainasi kirjoja oppiakseen lisää katolisesta kirkosta. Kirjastossa Voutilainen tutustui myös Studium Catholicumin silloiseen johtajaan. isä Paillardiin, jolta Voutilainen pyysi uskonnonopetusta. Uskonnonopetuksen seurauksena Martti Voutilainen otettiin katolisen kirkon yhteyteen Studiumin kappelissa, joulukuussa 1953. Martti Voutilainen eli tavallista katolista seurakuntaelämää ja jatkoi opiskelua Helsingin yliopistossa. Saman aikaisesti hän alkoi kuitenkin tuntea kutsumusta dominikaanihengellisyyteen yhä enemmän ja enemmän. Kesällä 1954 Voutilainen vieraili Ranskassa tutustuakseen dominikaanien veljeskuntaan ja kun hän seuraavana vuonna 1955 sai kandidaatintutkinnon valmiiksi, hän lähti novisiaattiin Pariisiin.

Vuodet Ranskassa ja paluu Suomeen

Novisiaatin aikana Voutilainen opiskeli Le Saulchoirin opistoluostarissa kolme vuotta filosofiaa ja neljä vuotta teologiaa. Voutilainen kertoi, ettei kuullut novisiaatin aikana sanaakaan suomea, ja jotta ei unohtaisi kieltä, hänellä oli tapana lukea omassa huoneessaan ääneen psalmeja. Elinikäiset lupaukset Martti Voutilainen antoi syksyllä 1959 ja seuraavana vuonna hänet vihittiin diakoniksi. Tämän jälkeen Voutilainen tutustui englantilaisten dominikaanien toimintaan Lontoossa ja Oxfordissa. 3.9.1961, Martti Voutilainen vihittiin papiksi Helsingissä, ensimmäisenä katolilaisena pappina reformaation jälkeen. Vihkimys tapahtui Marian kirkossa ja paikalla oli paljon ihmisiä ja median edustajia. Tapahtuma kiinnosti historiallisena merkkihetkenä laajasti suomalaista ja kansainvälistä mediaa. Voutilaisesta kirjoitettiin paljon ja hän sai onnitteluja ympäri maailmaa. Pappisvihkimyksen jälkeen Voutilainen viimeisteli diplomityötään liittyen Johannes Damaskolaisen armonteologiaan. Teologian lisensiaatiksi ja lehtoriksi Voutilainen valmistui syksyllä 1963. Tämän jälkeen alkoi Voutilaisen pastoraalivuosi tutussa Ranskassa, Pariisin lähistöllä sijaitsevassa suuressa seurakunnassa. Pastoraalivuoden jälkeen isä Martti palasi Suomeen ja aloitti työskentelemisen Studium Catholicumissa ja muun muassa Academicum Catholicumin toiminnanjohtajana. Dominikaanien kulttuurikeskuksessa isä Martti piti aktiivisesti esitelmäsarjoja ja luentoja erilaisista aiheista. Vuonna 1966 hänet nimitettiin hiippakunnan ekumeeniseksi sihteeriksi. Tehtävä oli Voutilaiselle mieleinen, sillä tehtävässä hän koki voivansa edistää tavoitetta kaikkien osapuolien syventymisessä uskossa. Voutilaisen mukaan yhteinen usko saattaisi jonain päivänä yhdistää ja näin päästäisiin Kristuksen tavoitteeseen opetuslasten yhteydestä. Myöhemmin isä Martista tuli myös Suomen ekumeenisen neuvoston ja sen hallituksen jäsen. Vuodesta 1969 eteenpäin Voutilainen piti tärkeänä myös teologisia jatkokursseja, joilla hän kävi kesäisin Osnabrückissa. Voutilainen oli saanut novisiaatin aikana tomistisen koulutuksen ja koki tarvetta syventää tuntemustaan erityisesti modernista teologiasta.

Myöhempi toiminta Suomessa ja kuolema

Helsingin seurakunnissa isä Martti vietti usein messuja ja saarnasi ahkerasti sekä järjesti retriittejä. Hän toimi myös 15 vuotta hiippakunnan pappienneuvoston sihteerinä ja kuului pitkään pastoraalineuvostoon. Isä Martti kirjoitti myös ahkerasti hiippakunnan lehteen Fidekseen. Koulutuksestaan johtuen Voutilainen oli myös aktiivinen historianharrastaja ja suosikkiharrastuksenaan hän kokosi yhteen katolisen kirkon vaiheita Suomessa. Historian lisäksi isä Martti harrasti myös psykologiaa, jotka hän koki hyödylliseksi sielunhoitotyössään. Samoin Voutilainen jatkoi myös musiikkiharrastustaan soittamalla huilua, kunnes olkapäävamman pakottamana joutui luopumaan rakkaasta harrastuksestaan. Voutilainen teki myös tärkeän työn yhdessä sisar Irman, Riitta Laukaman, Merja Immosen ja muiden aktiivien kanssa kääntämällä rukoustekstejä suomenkielellä. Ensin he saivat valmiiksi muun muassa sakramenttitekstien suomennos ja myöhemmin hautajaisliturgia. Tämän jälkeen he keskittyivät suurimpaan käännöstyöhön eli suomenkieliseen messukirjaan, joka käsitti kaikki eukaristiset rukoukset, prefaatiot ja messurukoukset. Ajasta ikuisuuteen 74-vuotias dominikaani-isä Martti Voutilainen siirtyi pitkän sairastelun seurauksena Helsingissä 7. heinäkuuta 2001. Viimeiset hetkensä hän vietti Terho-kodissa.

Lähteet

Painetut lähteet

• Vuorela, Kalervo: Finlandia Catholica. Katolinen tiedotuskeskus, 1989. ISBN 952-90097-47.
• Tanttu, Juha: Ensimmäinen 400 vuoteen – suomalainen dominikaani. Suomen Kuvalehti, 27/1963.
• Tervonen, Heikki: Isä Martti Voutilainen uskontojen vuoropuhelusta: Syvältä löytyy yhteinen pohja. Kotimaa -lehti, 1999.
• Elomaa, Jouni: Katolinen pappi loi liturgista suomea. Helsingin sanomat, 11.7.2001.