Martti Huhtala
Martti Elias Huhtala (12. marraskuuta 1918 Rovaniemi – 25. lokakuuta 2005 Rovaniemi[1] ) oli suomalainen yhdistetyn hiihtäjä ja olympiamitalisti.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Yhdistetty | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Sankt Moritz 1948 | yhdistetty | |
Huhtala voitti olympiahopeaa yhdistetyssä ja sijoittui kymmenenneksi 18 kilometrin hiihdossa St. Moritzin kisoissa 1948. Hän oli yhdistetyn hiihto-osuuden toiseksi nopein hiihtäjä Heikki Hasun jälkeen.[2] Yhdistetyn kilpailun jälkeen Huhtalan ilmoitettiin ensin jääneen kolmanneksi 0,4 pisteen erolla Ruotsin Sven Israelssoniin. Suomalaiset kuitenkin jättivät vastalauseen, sillä pistelaskussa ei ollut käytetty interpolointia. Vastalause tuotti tuloksen, ja Huhtala nousi hopealle 0,25 pisteen erolla. Huhtalan hypyt kantoivat 62, 61 ja 61,5 metriä. Tyylipisteet olivat 16 pisteen paremmalla puolella.[3] MM-kisoihin hän osallistui Rumfordissa 1950 ja sijoittui siellä seitsemänneksi yhdistetyssä ja 20:nneksi 18 kilometrin hiihdossa.[4]
Seuratasolla Huhtala edusti Ounasvaaran Hiihtoseuraa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1955–1956 ja 1968–1971.
Yksityiselämä ja sotilasura muokkaa
Martti Huhtala syntyi Rovaniemellä marraskuussa 1918 satulaseppä Elias Huhtalan ja Hilja Huhtalan (o.s. Alaruokanen) perheeseen, johon syntyi yhteensä kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Perheen äiti kuoli lapsivuoteeseen Huhtalan ollessa viisivuotias. Huhtalan isä oli lestadiolainen maallikkosaarnaaja. Huhtalan veli Paavo Huhtala (1910–1948) oli yleisurheilija, joka voitti kymmenottelun Suomen-mestaruuden vuonna 1934.[5]
Huhtala valittiin kadettikurssille 23. Kurssi kuitenkin keskeytyi talvisodan sytyttyä, ja Huhtala toimi talvisodan aikana kouluttajana. Jatkosodassa Huhtala palveli etulinjassa lähettiupseerina, adjutanttina ja komppanian päällikkönä.[5]
Sotien jälkeen Huhtala osallistui asekätkentään majuri Aito Keravuoren apulaisena eri puolilla Pohjois-Suomea. Hän onnistui välttämään kiinnijäämisen ja piti osallisuutensa asekätkentään salassa kuolemaansa saakka. Asia tuli julkisuuteen vasta marraskuussa 2018 sanomalehti Kalevan kirjoitettua siitä Huhtalaa käsittelevässä artikkelissa.[5]
Huhtala työskenteli ammattiupseerina vuoteen 1965 saakka yleten everstiluutnantiksi. Tämän jälkeen hän työskenteli Pohjoismaiden Yhdyspankin konttorinjohtajana Muoniossa ja Rovaniemiellä ja jäi eläkkeelle vuonna 1975.[6]
Huhtala oli naimisissa kaksi kertaa, ja hänellä oli kuusi lasta.[5]
Saavutuksia muokkaa
- Olympiahopeaa yhdistetyssä hiihdossa St. Moritzissa 1948
- Olympiakisoissa kymmenes 18 kilometrin hiihdossa St. Moritzissa 1948
- MM-kisoissa seitsemäs yhdistetyssä hiihdossa ja 20:s 18 kilometrin hiihdossa Rumfordissa 1950
- SM-kultaa yhdistetyssä hiihdossa 1948
- SM-hopeaa yhdistetyssä hiihdossa 1947
- SM-pronssia yhdistetyssä hiihdossa 1943
- Salpausselän kisojen voitto yhdistetyssä hiihdossa 1945
Lähteet muokkaa
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 72–73. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 11. Urheilutietäjän joulu, 2006, s. 28.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 355. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Uusi Suomi, 2.2.1948, nro 31, s. 4.
- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 12. Urheilutietäjän kesä, 2007, s. 40.
- ↑ a b c d Pyykkö, Risto: Upseeri, herrasmies – ja asekätkijä. Kaleva, 11.11.2018, nro 308, s. 20–22. Oulu: Kaleva365 Oy. ISSN 0356-1356.
- ↑ Kähkönen, Esko: Martti Huhtala (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 25.10.2005. Viitattu 11.11.2018.