Altainmurmeli
Altainmurmeli (Marmota baibacina) on osissa Kazakstania, Kiinaa, Kirgisiaa, Mongoliaa ja Venäjää tavattava murmeli. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen elinvoimaiseksi lajiksi.
| Altainmurmeli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Murmelit Marmota |
| Laji: | baibacina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Marmota baibacina |
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
.jpg)
Altainmurmeli voidaan jakaa kahteen alalajiin. Alalajia M. b. baibacina tavataan Altaivuorten itäosissa ja Tienšanvuorilla. Alalajia M. b. centralis tavataan Altaivuorten länsi- ja keskiosissa.[2]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Altainmurmelien ruumiin pituus on 460–650 mm ja hännän pituus 130–154 mm. Painoa niillä on 4 250–6 500 g. Väritys vaihtelee ruskeasta hiilenväriseen. Turkissa voi olla mukana myös keltaisen ja harmaan sävyjä. Vatsapuoli on ruskeahko tai kirkkaan ruosteenruskea. Kuono voi olla tummanruskea. Mahdollisia ovat myös valkoiset tai ruskeankeltaiset laikut nenän ja leuan ympärillä. Häntä tummenee kohti mustaa hännänpäätä.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Altainmurmelia tavataan Itä-Kazakstanissa, Itä-Kirgisiassa, Länsi-Mongoliassa, Tuvan tasavallassa Venäjällä ja Xinjiangin autonomisella alueella Kiinassa.[1]
Lajia esiintyy vuoristotasangoilla ja niityillä aina 4 000 metrin korkeuksille merenpinnasta. Osissa esiintymisaluettaan se elää sympatrisesti siperianmurmelin kanssa, jolloin altainmurmelia tavataan vuoristokasvillisuuden rinteillä siperianmurmelien eläessä laaksoissa.[1]
Elintavat muokkaa
Altainmurmeli on päiväeläin. Muiden murmelien tapaan se on hyvin sosiaalinen. Ne elävät useita pesäkoloja käsittävissä yhdyskunnissa. Yhdessä pesässä on tyypillisesti 2–3 asukasta, tai talvisin jopa 10. Murmeleilla on usein erikseen omat kesäkolonsa ja talvikonsa. Talvikolot ovat kesäkoloja syvempiä. Altainmurmelit horrostavat talvella 7–8 kuukautta. Horrostamisen alku vaihtelee alueen mukaan elokuusta lokakuuhun. Horrostamisen alkamiseen vaikuttaa ilmeisesti ravintotilanne ja sää.[1]
Altainmurmelit parittelevat toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Naaras saa yhden poikueen vuosittain. Tiineys kestää 40 päivää ja poikasia on kerrallaan 2–6.[1] Sukukypsäksi kasvamiseen voi kestää kolme vuotta.[2]
Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Alkukeväästä ne voivat syödä esimerkiksi kuuramarunaa, loppukeväästä ja alkukesästä heiniä ja myöhäiskesällä muita ruohoja. Joskus ne saattavat syödä myös muita eläimiä.[1]
Altainmurmelin tyypillisiä petoeläimiä ovat susi, ketut, arohilleri, arokissa ja suuret petolinnut.[1]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt altainmurmelin elinvoimaiseksi lajiksi. Sitä tavataan laajalla alueella ja kannan ei uskota olevan ainakaan nopeassa laskussa.[1]
Lajia metsästetään ja sen elinympäristöjä saattaa uhata lisääntyvä karjan laidunnus.[1] Altainmurmeleja metsästetään lihansa takia, minkä lisäksi niitä käytetään perinteisten lääkkeiden valmistamiseen.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Batbold, J., Batsaikhan, N. & Shar, S.: Marmota baibacina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Richard W. Thorington, Jr., John L. Koprowski, Michael A. Steele ja James F. Whatton: Squirrels of the World, s. 271-272. Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1. (englanniksi)