Markovilla
Markovilla on Viipurin Imatran kaupunginosassa sijaitseva opetusrakennus, jossa ovat vuosien varrella toimineet muun muassa Reserviupseerikoulu, Taistelukoulu ja jalkaväen aliupseerikoulu. Se on toiminut sotatoimen lisäksi myös opettaja-, diakoni- ja pappisopetuslaitoksena.
Rakennus perustettiin Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Franz Albert Seynin aloitteesta. Suomen itsenäistyttyä Markovillassa järjestettiin 1918-1920 Reserviupseerikoulun perustamiseen saakka upseerikokelaskursseja, joiden opetusohjelman pohjalta jatkoi reserviupseerikoulu Haminassa 1920.
Viipurin Markovillan Jalkaväen Aliupseerikoulu perustettiin 1.9.1921, kurssit 1.- 5. pidettiin 1.9.1921 - 30.9.1925. Markovillan Jalkaväen Aliupseerikoulun nimi muuttui Jalkaväen Kapitulanttikouluksi 25.5.1925. Jalkaväen Kapitulanttikoulun kurssit 6.- 9. pidettiin 1.11.1925-26.5.1928. Sen jälkeen Kapitulanttikoulun nimi muuttui ja se nimitettiin Markovillan tiloihin perustetun Taistelukoulun Kanta-aliupseeriosastoksi. Markovillan Taistelukoulussa Suomen armeijan upseereita ja kanta-aliupseereita koulutettiin saman katon alla talvisodan syttymiseen asti. Taistelukoulun Kanta-aliupseeriosaston jalkaväkikurssit 11.- 26. ja Kevyen linjan kurssit 1.- 4. pidettiin 10.9.1928-6.10.1939. Viimeinen jalkaväen kurssi n:o 26 jouduttiin keskeyttämään talvisodan takia. Arvostelukirjan mukaan Vuosina 1921-39 Markovillan aliupseerikurssin suoritti 2400 aliupseerioppilasta. [1] Kun Markovillan taistelukoulu perustettiin 1927, siihen syntyi kaksi osastoa, upseeriosasto ja kanta-aliupseeriosastoksi muutettu Kapitulanttikoulu. Ennen sotia taistelukoulu tarjosi opetusta 1207 upseerille ja 2400 aliupseerioppilasta suoritti kurssinsa kanta-aliupseerille.[2] Viipurin Markovillan Taistelukoulun merkitys Suomen itsenäisyyden säilymisessä tulee esiin koulun historiassa. Talin-Ihantalan torjuntataistelujen maastot olivat Viipurin Markovillan Taistelukoulun harjoitusalueita. Sillä oli erittäin suuri merkitys torjuntataistelujen onnistumisen kannalta. Suomen armeijan kanta-aliupseerit olivat saaneet koulutuksensa Markovillassa. Puolet Suomen armeijan pataljoonan komentajista oli saanut koulutusta Markovillan Taistelukoulussa. Talvi- ja jatkosodan kokemuksia arvioitaessa on todettu, että sodankäynnin päävastuu lankesi pataljoonan komentajille.[3] Kantakorttitietojen mukaan jatkosodan aikana monet Markovillan aliupseerit ylenivät upseereiksi ja heitä sijoitettiin mm joukkueenjohtajien, komppanianpäälliköiden, varastopäälliköiden ja varikkopäälliköiden tehtäviin.
Lähteet muokkaa
- Simola, Keijo & Koivisto, Keijo: Maanpuolustusopisto 75 vuotta : Vöyrin sotakoulusta Maanpuolustusopistoksi 1918-1993. Lappeenranta: Maanpuolustusopisto, 1993. ISBN 951-25-0657-2. (suomeksi)
- Taistelukoulu 1927-1977. toimituskunta: Taistelukoulun opettajat, suunnittelu: Sakari Rusama ja Sampo Ahto. Tuusula: Taistelukoulu, 1977. ISBN 951-99130-0-9. (suomeksi)
- Taistelukoulu 1927-1992. toim. Sakari Rusama ym.. Tuusula: Taistelukoulun perinneyhdistys, 1994. ISBN 952-90-5863-2. (suomeksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Maanpuolustusopisto 75 vuotta
- ↑ MPKK (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taistelukoulu 1927-77, s. 72
- 5. Kansallisarkiston sotilaskantakortit