Markkinamonetarismi

Markkinamonetarismi (market monetarism) on rahapolitiikan koulukunta, jonka mukaan keskuspankkien tavoitteena tulee olla tietty nimellisen BKT:n (NBKT) kasvu-ura eikä esimerkiksi tietty inflaatiovauhti, myös kriisiaikoina.

Termi keksittiin elokuussa 2011 ja levisi nopeasti. Professori Scott Sumner on ollut markkinamonetarismin merkittävin puolestapuhuja. Toisaalta Irving Fisherin 1930-luvun laman aikainen ”compensated dollar plan” on myös nähty samana ajatuksena.

Markkinamonetaristit katsovat tällaisen politiikan elvyttävän huonoina aikoina ja hillitsevän ylikuumenemista hyvinä aikoina sekä reagoivan ulkoisiin šokkeihin paremmin. Markkinamonetaristit korostavat myös rationaalisten odotusten merkitystä ja NBKT-sääntöpohjaisen rahapolitiikan uskottavuutta verrattuna nykyiseen ”harkinnanvaraiseen” reagoimiseen šokkeihin ja taantumiin.

NGDP-LT (NGDP Level Target) eli NBKT-tasotavoite tarkoittaa sitä, että tavoitteeksi asetetaan NBKT:n tietyt tasot kullekin vuodelle, siis tietty kasvu-ura, jolle pyritään aina palaamaan. Näin ollen tavoitenopeudesta jäänyt nimelliskasvu joudutaan kompensoimaan nopeammalla nimelliskasvulla kunnes uralle palataan.

Kannattajia

Nimellistuloa rahapolitiikan tavoitteena ovat esittäneet jo Nobel-palkittu James Meade ja myöhemmin Tobin (1980) ja Brittan (1981). Nimellistulotavoitetta tukevia tutkimustuloksia ovat esittäneet mm. Bean (1983), Gordon (1985), McCallum (1997), Hall ja Mankiw (1994), Feldstein ja Stock (1994), Theran (1999). Tosin he kannattivat tavoitteeksi nimellistulon kasvuvauhtia, Kanadan ja sittemmin Englannin pankin pääjohtaja Mark Carney nimellistulon tavoiteuraa.

Vuonna 2011 NBKT-tavoitteen taakse asettuivat Goldman Sachs ja Northern Trust sekä Paul Krugman, joka vaati keskuspankkia omaksumaan ”expectations-based monetary policy” ja kehui markkinamonetarismin NBKT-tavoitetta. Milken Institute julkaisi loppuvuodesta Clark Johnsonin tutkimuksen, joka puolsi markkinamonetarismia.

Talousneuvonantajien neuvoston entinen puheenjohtaja Christina D. Romer vaati lokakuun 2010 lopulla New York Timesin pääkirjoitussivulla Yhdysvaltain keskuspankki Fediä siirtymään NBKT-tavoitteeseen.

Marraskuussa 2011 Fedin puheenjohtaja Ben Bernanke piti lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoi, että Fedin johtokunta harkitsee NBKT:n lisäämistä tärkeiden talousindikaattoriensa joukkoon.

29.11.2011 Keskuspankin kansainvälisen osaston johtajan tehtävät elokuussa Citigroupin vastaaviin tehtäviin vaihtanut Nathan Sheets vaati keskuspankkia asettamaan tavoitteekseen tietyn nimellisen kulutuksen. Sheets arvioi, että Fed ei tee näin ennen uutta käännettä huonompaan.

Englannin pankin pääjohtaja: NBKT-taso tavoitteeksi

Englannin pankin pääjohtajaksi heinäkuussa 2013 siirtyvä Kanadan pankin pääjohtaja Mark Carney ehdotti joulukuussa 2012, että inflaation sijaan otettaisiin tavoitteeksi nimellisen kansantuotteen taso (NGDP-LT). Pankilla itsellään ei ole valtaa muuttaa tavoitetta. Tästä olisi sekin hyöty, että huonona aikana voitaisiin luottaa korkojen pysyvän matalana pienen kasvunkin tullen, vaikka inflaatio olisi vanhan tavoitteen yli. Matalat korot elvyttäisivät nykyistä paremmin, jos niiden jatkumiseen voisi luottaa.

Pankkiekonomisti piti NGDP-LT:tä periaatteessa hyvin aggressiivisena mutta myönsi, että jo viime vuosina politiikka on ollut hieman samansuuntaista, inflaatiotavoite on ylitetty miltei koko ajan. Yhdysvalloissa käydään samansuuntaista keskustelua.

Carneyn mukaan NBKT-taso on työttömyystasoa monella tapaa tehokkaampi rahapolitiikan ohjenuora. Siinä keskuspankki joutuu korjaamaan menneet virheensä. Tämä historiariippuvuus tuottaa suurimmat hyötynsä matalien korkojen aikana lisäämällä rahapolitiikan uskottavuutta ja ymmärrettävyyttä.

Maineekkaaksi Carney tuli Kanadan keskuspankin johtajana 2008 - 2013, kun hän ohjasi maansa lähes vahingoittumattomana läpi globaalin talouskriisin (HS/Reuters). Talouslehdet ylistivät häntä ja Britannia valitsi hänet omaksi keskuspankkijohtajakseen heinäkuusta 2013 alkaen, missä toimessa Carney heti jatkoi epätavanomaisia rahapoliittisia elvytystoimia.

Vaikutus taantumiin

Professori Scott Sumnerin mukaan NBKT-tavoite pitää NBKT-muutosten vaihtelut vähäisinä, mikä johtaa siihen, että palkat eivät nouse liikaa hyvinä aikoina eikä niitä tarvitse samalla tavalla laskea huonoina aikoina työttömyyden estämiseksi. Koska palkat ovat jäykkiä laskemaan, nykypolitiikka johtaa suurempaan työttömyyteen.

Sumner kirjoittaa, että NBKT:n suuri lasku on tyypillisesti kysyntävetoinen taantuma. Jos silloin inflaatio ei putoa niin paljon kuin luulisi, nimellisten tuntipalkkojen jäykkyys on usein syynä. Jos nekin laskevat paljon, taantuma voikin olla tarjontavetoinen, esimerkiksi korkeammat tuontihinnat. Tarjontašokkien aikana inflaation pitäisikin nousta, koska muuten on yhtaikaa tarjonta- ja kysyntäšokit ja sitäkin suurempi työttömyys.

Sumner myös kritisoi inflaatiokäsitettä: inflaatiosta on kilpailevia määritelmiä. Koska tuotteet muuttuvat jatkuvasti [esimerkiksi samaan hintaan saa yhä parempia puhelimia ja tietokoneita], ei osata tarkkaan sanoa, minkä verran hintataso on muuttunut. Pitäisikö määritellä utiliteetti ja mitata, vaatiiko sama utiliteetti yhä suuremman rahasumman? Nimellisen tavoitteen (NBKT) rahapolitiikan ei tarvitse tietää inflaatiota.

Suomen Pankin analyysi

Nimellistulotavoite ei vaatisi tietoa siitä, miten hinnat ovat yhteydessä kokonaistuotantoon tai millainen on tuotantokuilu. Simulointien mukaan se ei toimisi hyvin malliepävarmuuden ja mittausvirheiden oloissa, mutta tämä ongelma koskee kasvutavoitetta, ei ura- eli tasotavoitetta.

Kasvu olisi 2-3 % ja toivottu inflaatio 2 %, nimellistulon kasvutavoitteen pitäisi olla 4-5 % vuodessa. Sen vakauttaminen vakauttaisi myös valtioiden ja muiden toimijoiden lainanmaksukykyä. Velkaongelmien haitallisuus voisi lievittyä, joten velkakriisit luovat tilauksen nimellistulotavoitteelle.

Uratavoite lisää tulevaisuuden ennustettavuutta verrattuna siihen, että pyrittäisiin vakauttamaan vain kunkin vuoden kasvuvauhti korjaamatta aiempien vuosien virheitä.

Jotkut epäilevät, että kansa ei ymmärtäisi nimellisen ja reaalisen tuotannon eroa tai sitä, että kansantulotilastot saadaan vasta viiveellä.

Suomen Pankin analyysissä "nimellistulo" tarkoittaa nimellistä bruttokansantuotetta.

Käytännön toteutus

Markkinamonetaristit kannattavat sääntöpohjaista politiikkaa talouden vakauden lisäämiseksi. Heidän mielestään harkinnanvarainen rahapolitiikka on ongelmallista.

Markkinamonetaristien mukaan keskuspankin tulisi ilmaista selkeästi NBKT-tavoitteensa ja käyttää rahapolitiikan työkaluja kunnes NBKT-futuurimarkkinat ennustavat tavoitteen mukaista NBKT-kasvua. Eräissä vaihtoehtoisissa ehdotuksissa keskuspankki vain mekaanisesti ostaisi ja myisi NBKT-futuureja rajattomasti tai rajoitetummin hinnalla, joka kasvaa tavoitevauhdilla.

Nimellinen BKT

Sumner korostaa, että tavoitteena pitäisi olla tietty NBKT:n kasvu-ura, siis nyt periaatteessa palaaminen vuotta 2008 edeltäneelle uralle. Käytännössä hän ehdottaa maltillisempaa linjaa: esimerkiksi kaksi vuotta 7 %:n kasvua ja sitten pysyvästi 5 %:n kasvu-uralla. Jos uralta poiketaan, on palattava vanhalle uralle eikä jatkettava uudella yhtä jyrkällä uralla.

Markkinamonetaristien mukaan inflaatio kertoo menneestä, ei nykyisestä rahapolitiikasta. Rahan määrän mittarit taas ovat epäluotettavia kokonaiskysynnän mittareita siksi, että rahan kiertonopeus on hyvin vaihteleva. Sen sijaan nimellinen BKT huomioi sekä rahan määrän eli kiertonopeuden eli mittaa Fisherin yhtälön MV=PT (rahan määrä kertaa kiertonopeus = hintataso kertaa reaalinen BKT) oikeaa puolta suoraan.

Koska palkat eivät jousta alaspäin, huonoina aikoina työllisyys joustaa: monen työn arvo putoaa heidän palkkojaan alemmalle tasolle, mutta ay-liike ei anna laskea palkkoja. Jos keskuspankki asettaa nimellisen BKT:n kasvamaan vakiovauhdilla, tämä ongelma vältetään ja inflaatio sopeuttaa palkkatasoa työllisyyden sijaan. Tämä reaalipalkan lasku ei estä maksamasta takaisin omassa valuutassa otettuja asuntolainoja, kun nimellistulot eivät laske ja korko peräti laskee.

Likviditeettiansa

Markkinamonetaristien mukaan likviditeettiansat voidaan välttää: keskuspankki voi aina lisätä inflaatiota tai jopa maksaa negatiivista korkoa pankin ylimääräisille varannoille, ja keskuspankin avoin sitoutuminen NBKT-tavoitteeseen voi jo sinänsä estää deflaation.

Kuplat

Sumnerin mukaan pitäisi tuottaa pysyvä kasvukausi. Hän muistuttaa, että rahapolitiikan parantuessa kasvukaudet ovat pidentyneet, Australiassa kasvu jatkui juuri 17 vuotta yhteen menoon.

Sumnerin mukaan keskuspankki ei voi vaikuttaa kupliin suoraan, vain BKT:n kautta. Esimerkiksi vuosina 1928-29 Yhdysvaltain keskuspankki Fed yritti monesti turhaan puhkaista osakekuplaa nostamalla korkoa kunnes se nosti korkoja niin paljon, että sai vedettyä talouden taantumaan.

Vuosina 1936-37 Fed kiristi reservivaatimuksia hillitäkseen raaka-ainehintakuplaa mutta onnistui vasta kun veti talouden uuteen taantumaan. Tämän jälkeen Fed on ymmärrettävästi vältellyt varallisuuskuplien hienosäätöä.

Suomalainen keskustelu

Tutkija Mikko Särelän mukaan EKP alkoi keväällä 2011 kiristää rahapolitiikkaa arabikevään aiheuttaman öljyn hinnannousun vuoksi ja tämä pysäytti euroalueen kasvun ja levitti velkakriisin Italiaan ja Espanjaan.

Ulkomainen keskustelu

The Economist

The Economist vaati joulukuussa 2012 poliitikkoja asettamaan selkeämmän tavoitteen keskuspankeille. Lehden mukaan inflaatiota pidetään laajalti riittämättömänä ohjenuorana talouden vakauden ylläpitämiseen ja keskuspankeilta vaaditaan kriisien estämistä. Monen mielestä nimellisen BKT:n vakauttaminen olisi parempi tavoite, mutta lehden mukaan keskuspankkiirien ei pidä tehdä sitä päätöstä vaan poliitikkojen.

Milton Friedman

Vuonna 1997 Milton Friedman kutsui korkotasoharhaluuloksi käsitystä, että matala korkotaso kertoisi rahapolitiikan olevan löysää. Korkotaso on löysää vain, jos se on alle neutraalin korkotason, joka esimerkiksi 1930-luvun USA:ssa ja 1990-luvun Japanissa oli matala. Neutraali korkotaso on se, jolla talous kulkee kohti kasvupotentiaalinsa toteuttamista olematta liian stimuloiva.

Nimellistulojen vakaa kasvu oli Friedmanin mielestä tärkeä rahapolitiikan tavoite, koska hintojen ja palkkojen hidas sopeutuminen muutoksiin aiheuttaa muuten vakavia ongelmia. Friedman myös kehui sitä, kun 1990-luvulla Fed reagoi rahan kiertonopeuden nousuun hidastamalla rahamäärän kasvua ja arvosteli sitä, että Japani antoi nimellistulojen kasvun romahtaa. Tämän vuoksi Friedman olisi Beckworthin ja Rugerin mukaan järkyttynyt siitä, miten Fed antoi vuoden 2008 lopulta alkaen nimellistulon (NBKT) pudota nopeimmin suuren laman jälkeen ja että rahapolitiikka jatkuu samanlaisena.

Helikopteri-Ben Bernanke sai liikanimensä Milton Friedmanin kuuluisasta deflaationvastaisesta "helikopteripudotus"-ajatuksesta. Beckworthin ja Rugerin mukaan Friedman ei todellakaan sanoisi, että Fediltä ovat nyt matalien korkojen myötä keinot loppuneet, vaan Friedman muistuttaisi, miten jopa 1930-luvun alkupuolen paljon vaikeammassa tilanteessa rahapolitiikalla saatiin aikaan uusi nousu.

David Glasner

Rahapolitiikkaan erikoistuneen David Glasnerin mukaan Paul Krugman käyttää markkinamonetarismista nimitystä "kvasimonetarismi". Glasner ei pidä nimityksestä markkinamonetarismi, koska hän ei halua leimautua Milton Friedmanin seuraajaksi.

Aiheesta muualla

• Scott Sumnerin blogi