Mark Antokolski

Mark Matvejevitš Antokolski (ven. Марк Матве́евич Антоко́льский; 2. marraskuuta (J: 21. lokakuuta) 1843 Vilna – 9. heinäkuuta (J: 26. kesäkuuta) 1902 Bad Homburg vor der Höhe) oli venäläinen kuvanveistäjä, joka on tunnettu teostensa psykologisesta monimutkaisuudesta.

Elämä muokkaa

Mark Antokolski syntyi Vilnassa köyhään, seitsemänlapsiseen juutalaisperheeseen. Antokolski opiskeli Keisarillisessa taideakatemiassa Pietarissa (1862–1868). Hänen ensimmäiset työnsä käsittelivät juutalaisaiheita, kuten Juutalainen räätäli, Nathan Viisas, Juutalaisten tutkinta. Mark Antokolski piti kuvanveistoa inhimillisenä ja sosiaalisena ideaalina.

Vuosina 1868–1870 Antokolski oleskeli Berliinissä. Hän viimeisteli vuonna 1870 teoksensa Iivana Julma, jonka Eremitaašin taidemuseo hankki kokoelmiinsa keisari Aleksanteri II:n aloitteesta. Keisari palkitsi taiteilijan 8 000 ruplan suuruisella summalla ja nimittämällä tämän Venäjän taideakatemian jäseneksi.

Heikkoa terveyttään hoitaakseen Antokolski matkusti vuonna 1871 Italiaan nuoren oppilaansa Ilja Gintsburgin kanssa, ja kuusi vuotta myöhemmin hän asettui Pariisiin.

Roomassa Antokolski viimeisteli Pietari I Suuren patsaan Pietarhoviin vuonna 1872, kuten myös kopiot Taganrogin ja Arkangelin kaupunkeihin. Vuonna 1878 Antokolski asetti näytteille kaikki työnsä Pariisin maailmannäyttelyyn, jossa hän sai kultamitalin. Vuonna 1880 Pietarissa järjestettiin taiteilijan yksityisnäyttely, jonka ansiosta taiteilijalle myönnettiin professorin arvonimi.

Taiteilijan sairaus paheni, ja hän vietti enimmän osan ajastaan Italian Lago Maggiorella, mutta kävi elämänsä loppuun asti usein Pariisissa. Pariisissa hän työsti seuraavat teoksensa: Spinoza, Mefistoteles, Jaroslav Viisas, Nestor Kronikoitsija ja Jermak Timofejevitš.

Antokolski kuoli Bad Homburgissa lähellä Frankfurtia.