Marimba

Marimba kuuluu puukielilyömäsoitinten perheeseen. Sen kielten ja osittain myös rungon valmistamisessa käytetään kovia ja kestäviä puulajeja kuten padouk ja ruusupuu. Marimba voi olla 4¹⁄₃, 4¹⁄₂, 4²⁄₃, 5, 5¹⁄₂ -oktaavinen sen matalimman äänen ollessa 5-oktaavisissa marimboissa suuri C. Lisäksi valmistetaan myös 3-4-oktaavisia junior-marimboja. Soitin voidaan virittää A 440 Hz, A 442 Hz tai A 443 Hz -vireiseksi.

Marimba

Historia

Puukielisoittimia on käytetty paljon länsiafrikkalaisessa ja keskiamerikkalaisessa kansanmusiikissa. Länsimaisessa taidemusiikissa marimba yleistyi soolo-, kamarimusiikki- ja orkesterisoittimena vasta 1900-luvun puolessa välissä mm. säveltäjien Paul Creston (Concerto for Marimba and Orchestra or Piano (1940)) Alfred J. Fissinger (Suite for Marimbasolo (1950)) teosten myötä.

Malletit

Marimbaa soitetaan pehmeillä, narusta punotuilla pyöreä-, ovaali- tai kartiopäisillä malleteilla, joita voi olla yhtä aikaa käytössä 2-6. Varsi voi olla synteettisestä materiaalista, puusta tai rottingista valmistettu. Yleensä varsimateriaali valitaan soittotekniikkaa tukevaksi.

Lähde

• Peinkofer-Tannigel: Handbuch des Schlagzeugs, Praxis und Technik, Mainz, 1981, 2. erweiterte Auflage.