Marija Botškarjova
Marija Leontjevna Botškarjova (ven. Мари́я Лео́нтьевна Бочкарёва, 1889 Novgorodin kuvernementti – 16. toukokuuta 1920 Krasnojarsk) oli venäläinen sotilas, joka taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ja perusti myöhemmin vuoden 1917 vallankumouksen aikana Venäjän väliaikaisen hallituksen puolella taistelleet naisten kaartit.
Elämä muokkaa
Novgorodin kuvernementissa syntynyt Botškarjova muutti kotoaan 15-vuotiaana Siperian Tomskiin, jossa hän avioitui paikallisen talonpojan kanssa. Pian hän kuitenkin erosi väkivaltaisesta miehestään. Hänet pakotettiin työskentelemään jonkin aikaa myös prostituoituna, ennen kuin hän tutustui Jakov Buk -nimiseen juutalaismieheen, jonka kanssa hän avasi lihakaupan Sretenskin kaupungissa. Vuonna 1912 Buk kuitenkin karkotettiin Jakutskiin ja sieltä edelleen Amgaan, jonne Botškarjova seurasi miestään.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 Botškarjova jätti myös väkivaltaiseksi osoittautuneen Bukin ja liittyi keisarillisen armeijan jalkaväkeen keisari Nikolai II:n erityisluvalla. Myöhemmin Botškarjova haavoittui kahdesti itärintaman taisteluissa. Tsaarinvallan kukistuttua 1917 helmikuun vallankumouksessa Venäjän väliaikainen hallitus määräsi hänet muodostamaan kokonaan naisista koostuvan sotilasyksikön, joka sai nimekseen 1. naisten kuolemanpataljoona. Siihen liittyi aluksi parituhatta vapaaehtoista, mutta lopulta jäljelle jäi vain 300 innokkaimmaksi osoittautunutta. Botškarjovan kaarti toimi myös punaisten perustamille Suomen sisällissodan naiskaartien esikuvana.[1]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikit karkottivat Botškarjovan entiselle kotiseudulleen Tomskiin, josta hän kuitenkin palasi Pietariin jo vuoden 1918 alussa. Kun Botškarjovalla paljastui olleen yhteyksiä valkoiseen armeijaan, bolševikit antoivat hänelle kuolemantuomion, joka kuitenkin muutettiin karkotukseksi. Huhtikuussa 1918 Botškarjova matkusti Vladivostokin kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän keskusteli Venäjän tilanteesta presidentti Woodrow Wilsonin kanssa ja saneli New Yorkissa muistelmansa venäläiselle emigranttikirjailijalle Isaac Don Levinelle. Yhdysvalloista Botškarjova jatkoi matkaa Britanniaan, josta hän kuningas Yrjö V:n tavattuaan palasi jälleen Neuvosto-Venäjälle. Botškarjova matkusti Pohjois-Venäjän interventioon osallistuvien brittijoukkojen mukana Vienanmeren rannalla sijaitsevaan Arkangeliin ja jatkoi sieltä edelleen huhtikuussa 1919 Tomskiin. Botškarjovan tarkoituksena oli nyt koota amiraali Aleksandr Koltšakin joukkojen alaisuuteen naisista muodostettu lääkintäosasto, mutta hän jäi jälleen bolševikkien vangiksi, ja salainen poliisi Tšeka teloitti hänet Krasnojarskissa toukokuussa 1920.
Lähteet muokkaa
- Мария Леонтьевна Бочкарева (Arkistoitu – Internet Archive) Знаменитые женщины. (venäjäksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hoppu, Tuomas: ”Sisällissodan naiskaartit”, Työväentutkimus vuosikirja 2008, s. 12. Helsinki: Työväenperinne – Arbetartradition ry, 2008. ISSN 0784-1272.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marija Botškarjova Wikimedia Commonsissa
