Maria Schell (alk. Margarete Schell, 15. tammikuuta 1926 Wien, Itävalta26. huhtikuuta 2005 Preitenegg, Kärnten) oli itävaltalainen näyttelijä. Hänen isänsä oli sveitsiläinen kirjailija ja äitinsä itävaltalainen näyttelijä. Hän oli myös näyttelijä Maximilian Schellin ja vähemmän tunnettujen näyttelijöiden Carl Schellin ja Immy (Immaculata) Schellin vanhempi sisar.

Maria Schell
Maria Schell vuonna 1976.
Maria Schell vuonna 1976.
Henkilötiedot
Syntynyt15. tammikuuta 1926
Wien, Itävalta
Kuollut26. huhtikuuta 2005 (79 vuotta)
Preitenegg, Kärnten, Itävalta
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Schell oli päätähti muun muassa elokuvissa Mutta suurin kaikista (The Heart of the Matter, 1953), Ansa (Gervaise, 1956), Valkeat yöt (Le Notti Bianche, 1957), Karamazovin veljekset (The Brothers Karamazov, 1958), jossa hän näytteli Grushenkaa, Hirsipuu (The Hanging Tree, 1959), Cimarron (1960) ja Teräsmies (Superman: The Movie, 1978). Hänen vastanäyttelijöinään toimivat muun muassa Yul Brynner, Gary Cooper ja Marlon Brando. Schell oli vierailevana tähtenä televisiosarjan Vanha kettu kolmessa jaksossa. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä oli Maximilian Schellin dokumentin My Sister Maria ensi-illassa vuonna 2002. Maria Schell sai naispääosastaan elokuvassa Viimeinen silta ulkomaan Jussi-palkinnon vuonna 1955.[1]

Schell oli naimisissa kahdesti, ensin Horst Hächlerin ja myöhemmin Veit Relinin kanssa. Hänellä on toisesta avioliitostaan tytär, näyttelijä Marie Theres Kroetz-Relin (1966).

Korkean iän ja sairauden rasittama Maria Schell vietti erakkoelämää Kärntenissä Itävallan Alpeilla, kunnes kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 2005. Hänen kuolemansa jälkeen Maximilian Schell julkaisi lausunnon, jonka yhdessä osassa sanottiin: ”Elämänsä loppua kohden hän kärsi hiljaa eikä kukaan kuullut hänen valitustaan. Ihailen häntä siitä syystä. Hänen kuolemansa saattoi olla hänelle pelastus. Mutta ei minulle. Hän on korvaamaton.”lähde?

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa