Maria Amalia (Itävalta)

Parman herttuatar
Tämä artikkeli käsittelee arkkiherttuatarta. Myös Maria Amalia (keisarinna) syntyi Itävallassa.

Maria Amalia (26. helmikuuta 1746 Wien18. kesäkuuta 1804 Praha) oli Itävallan arkkiherttuatar ja Parman herttuatar.

Parman herttuatar Maria Amalia

Suku muokkaa

Maria Amalia oli Maria Teresian ja Frans I:n kahdeksas lapsi ja kuudes tytär. Marie Antoinette oli Amalian pikkusisar.

Avioliitto muokkaa

Maria Teresia kasvatti tyttäriään tottelevaisiksi vaimoiksi, mutta Maria Amalia oli lujatahtoinen. Maria Amalian puolisoksi kaavailtiin Kaarle III:n poikaa Ferdinandia. Kaarle kuitenkin vastusti liittoa, koska Maria Amalia oli kuusi vuotta Ferdinandia vanhempi.[1] Ferdinandin puolisoksi valittiin Maria Amalian nuorempi sisar Maria Karoliina.

Maria Teresia halusi vahvistaa Itävallan suhteita Ranskaan ja valitsi Maria Amalian puolisoksi Parman herttua Ferdinand I:n (Ferdinando Maria Filippo Lodovico Sebastiano Francesco Giacomo (1751– 1802), joka oli Parman herttua Filipin (1720–1765) ja Ranskan prinsessa Louise-Élisabetin (1727–1759) poika. Hänen isoisänsä olivat Filip V ja Ludvig XV, hänen sisarestaan Maria Luisasta tuli Espanjan kuningatar.

Ferdinand oli myös Maria Amalian veljen Joosef II:n ensimmäisen vaimon, prinsessa Isabella Bourbon-Parman (1741–1763) veli. Maria Amalialle avioliitto oli järkytys, sillä hän oli rakastunut tulevaan Zweibrückenin herttua Karliin. Maria Teresian mielestä Karlin asema ei ollut tarpeeksi korkea prinsessalle. Maria Amalian vastustuksesta huolimatta hänet vihittiin Ferdinandin kanssa vuonna 1769. Maria Amalian katkeruutta avioliitoa kohtaan lisäsi se, että äiti Maria Teresia oli antanut Amalian vanhemman siskon Maria Kristiinan naida haluamansa miehen, vaikka tämä oli myöskin merkityksetön prinssi.[1]

Avioliitto oli onneton, mutta Maria Amalia ja Ferdinand saivat seitsemän lasta. Pian sisarensa Maria Karoliinan lailla Maria Amalia hallitsi Parman herttuakuntaa miehensä puolesta. Maria Amalian ja äiti Maria Teresian välit olivat huonot. Maria Teresia yritti ohjailla Parman politiikkaa kirjeitse, mutta Maria Amalia ei välittänyt ohjeista ja lopulta he eivät olleet enää puheväleissä.[2]

Ferdinand kuoli lokakuussa 1802. Parman valloittaneet ranskalaiset karkottivat Maria Amalian, joka asettui Prahaan. Maria Amalia kuoli Prahassa vuonna 1804 ja hänet haudattiin Pyhän Vituksen katedraaliin.[3]

Lähteet muokkaa

  • Antonia Fraser: Marie Antoinette The Journey. Anchor Books, 2002. ISBN 0385489498. (englanniksi)

Viitteet muokkaa