Marginaali-argumentti
Marginaali-argumentti on filosofinen argumentti, joka koskee eläinten moraalista arvoa. Sen mukaan, jos eläimillä ei ole moraalista arvoa rationaalisuuden puuttumisen tai muun normaaleilta ihmisiltä löytyvän psyykkisen ominaisuuden vuoksi, niin silloin moraalista arvoa ei voi olla monilla ihmisilläkään, kuten vastasyntyneillä, seniileillä, koomassa pysyvästi olevilla ja psyykkisesti vakavasti vammaisilla. "Moraalinen arvo" viittaa oikeuteen olla tulematta tapetuksi ja välttää kärsimystä, tai johonkin yleisempään vaatimuksen tulla kohdelluksi tietyllä tavalla.
Nykyään marginaali-argumentti on yksi spesismiä vastustavien ihmisten yleisimmistä ja vahvimpina pitämistä argumenteista, ja sitä vastaan on esitetty vain vähän kritiikkiä huolimatta siitä, että se on tunnettu ja esitetty jo 200-luvulla.
Esittäjät muokkaa
Viime aikoina argumentin on kuuluisasti tuonut esiin Peter Singer 1970-luvun puolivälissä. Daniel Dombrowskin mukaan saman argumentin on kuitenkin esittänyt jo Porfyrios 200-luvulla.
Kritiikki muokkaa
Vasta-argumenttina on esitetty Lajille normaalius -argumenttia (Argument from Species normality, termin keksinyt David Graham), jonka on esittänyt Tibor Machan. Vauvojen tai vaikeasti vammaisten moraalista arvoa koskien Machan käyttää analogiaa rikkinäisestä tuolista:
"...luokittelut ja kykyjen pitäminen jonkin ansioittajana riippuvat kyvykkyydestä tehdä tiettyjä yleistyksiä. Yksi tapa esittää tämä on muistuttaa, että rikkinäiset tuolit, vaikka eivät olekaan hyviä istumiseen, ovat edelleen tuoleja, eivät apinoita tai palmupuita. Luokittelut eivät ole jyrkkiä vaan järkeenkäypiä. Vaikka on ihmisiä, jotka jostain syystä väliaikaisesti tai pysyvästi –esimerkiksi nukkuessaan tai ollessaan koomassa – ovat vailla moraaliagenttiutta, yleensä ihmisillä on tuo ominaisuus, kun taas muilla eläimillä ei ole. Joten on järkevää ymmärtää heillä olevan oikeuksia, jotta heidän kapasiteettiaan arvostettaisiin ja tarvittaessa suojeltaisiin. Tämä ei päde muihin eläimiin."[1]
David Graham tulkitsee tämän tarkoittavan, että jos suurin osa lajin edustajista on moraaliagentteja, niin kaikilla jäsenillä on samat oikeudet ja suojaukset kuin lajilla. Lyhyesti: "Yksilön moraalinen arvo riippuu siitä mikä on normaalia tuon yksilön lajille."[2]
James Rachels on vastannut Machanille, että jos hyväksytään ajatus siitä, että lajin yksilöitä tulee kohdella sen mukaan mikä on normaalia sille lajille, niin se tarkoittaisi, ettei simpanssin, joka jostain syystä olisi saavuttanut kyvyn lukea ja kirjoittaa, tulisi päästä yliopistoon opiskelemaan, koska kyseessä ei ole "normaali" käytös simpanssille.[3]
David Graham myös itse esittää kritiikkiä Machanin Lajille normaalius -argumenttia kohtaan. Graham esittää esimerkkinä tapauksen, jossa vakavaa Alzheimerin tautia sairastava potilas karkaa sairaalasta, varastaa auton ja ajaa lapsen yli. Lajille normaalius -argumentti vaatisi, että häntä pidettäisiin vastuullisena ja rangaistavana teostaan huolimatta hänen vakavasta muistisairaudestaan, koska hän on ihminen ja ihmisille on normaalia tulla pidetyksi vastuullisena ja rangaistavana.[2]
Toisen vasta-argumentin on esittänyt Roderick Long, joskin hänen argumenttinsa koskee vain osaa niistä ihmisistä, joihin marginaaliargumentissa viitataan. Hänen mukaansa jos olento on joskus saavuttanut moraaliagenttiuden kehittymällä älyllisesti riittävälle tasolle, niin sillä on siitä lähtien täysi moraaliagenttius, vaikka se menettäisi nuo älylliset kyvyt tai ne heikkenisivät.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Machan, Tibor Putting Humans First: Why We Are Nature's Favorite
- ↑ a b A Libertarian Replies to Tibor Machan's 'Why Animal Rights Don't Exist'
- ↑ p. 100, Animal Rights and Human Obligations
- ↑ Why Fur is Not Murder
Kirjallisuutta muokkaa
- Dombrowski, Daniel: Babies and Beasts: The argument from marginal cases. University of Illinois Press., 1997. ISBN 978-0252066382.
- Aaltola, Elisa: Eläinten moraalinen arvo. Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-145-3.
- Singer, Peter: Oikeutta eläimille: Eläinten vapautuksen filosofiaa. Animalia, 2004 (Animal liberation, 1990.) Suomentanut ja Suomea koskevin tiedoin täydentänyt Helena Tengvall. Suomennettu alkuteoksen 2. tarkistetusta painoksesta vuodelta 1990. Päivitetty laitos, päivittänyt Elisa Aaltola (1. painos: WSOY, 1991).. ISBN 978-951-98700-9-0.