Margaret Mead

yhdysvaltalainen antropologi

Margaret Mead (16. joulukuuta 1901 Philadelphia15. marraskuuta 1978 New York) oli yhdysvaltalainen antropologi, joka on tunnettu aktiivisesta osallistumisestaan humanistisen antropologian leviämiseen.

Margaret Mead vuonna 1948.

Hän teki lukuisia tutkimusmatkoja Tyynenmeren eteläosan saarille ja kuvasi kirjoissaan sosiaalisten normien vaikutusta ihmisten, varsinkin murroiskäisten tyttöjen käyttäytymiseen.[1]

Elämäkerta muokkaa

Vuonna 1921 Mead pääsi opiskelemaan psykologiaa ja antropologiaa Columbian yliopistoon. Vuonna 1925 hän asettui Samoasaarille Polynesiaan Franz Boasin kehotuksesta. Vuosina 1928–1929 hän vieraili Amiraliteettisaarilla.

Vuonna 1931 Mead aloitti tutkimuksensa kolmessa uusiguinealaisessa yhteisössä. Hänen vertaileva tutkimuksensa valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Samana vuonna hän tapasi Chambuóulien-heimojen luona Gregory Batesonin, josta tuli myöhemmin hänen kolmas aviomiehensä.

Vuosina 1926–1928 Mead työskenteli Balilla. Hän palasi Uuteen-Guineaan vuonna 1938 ja asettui Latmuls-heimojen pariin aviomiehensä kanssa. Margaret Mead kuoli syöpään 76-vuotiaana 15. marraskuuta 1978.

Paljastuneet virheelliset tutkimukset muokkaa

Myöhemmin uusiseelantilainen antropologi Derek Freeman julkaisi teoksen The Fateful Hoaxing of Margaret Mead: A Historical Analysis of Her Samoan Research, jossa tämä osoittaa kuinka Meadin kirjoittama julkaisu Samoan saarten asukkaiden seksuaalisesta käytöksestä olikin vain asukkaiden vitsinä antamaa virheellistä tietoa Meadille. Mead ei ilmeisesti tajunnut, että hänen kustannuksellaan pilailtiin. Tapauksen noloutta lisäsi se, että Mead esitti kirjassaan hyvin voimakkaan väittämän, että Samoan saarten asukkailla ei olisi murrosikää kuten läntisillä ihmisillä. Toisaalta myös Freemanin esittämät väitteet ovat keränneet paljon kritiikkiä, sillä Freemanin on katsottu kuvanneen väärin Meadin tutkimuksia ja hänen esittämiään näkemyksiä. Yhdysvaltalainen antropologi Paul Shankman on käsitellyt vuonna 2009 julkaistussa kirjassaan The Trashing of Margaret Mead: Anatomy of an Anthropological Controversy Freemanin väitteitä ja totesi tämän väitteiden Meadista olevan ”paljon melua tyhjästä”. Freeman ei ollut huomioinut kristinuskon tuloa saarelle ja sen kiristämää moraalista ilmapiiriä.

Martin Orans tutki vuonna 1996 Meadiltä jälkeen jääneitä muistiinpanoja ja totesi hänen olleen tietoinen tutkimusalueensa vitsailutavoista ja että hän oli päättänyt jo ennen tutkimuksen tekoa ”tutkimuslöytönä” esittämänsä tulokset. Näin ollen Orans toteaa, että Meadin työ voidaan tuomita rankimmalla mahdollisella kritiikillä, sillä ”se ei ole edes väärässä”.[2]

Mead myös tutki Chambri-nimisen kansan sukupuolirooleja ja väitti, että niissä miehet ovat alisteisessa asemassa naisille. Vuosina 1974–1975 Deborah Gewertz teki tutkimusta samalla alueella todeten, ettei mitään tällaista ollut koskaan ollut olemassakaan.[3] Myöhemmin monet yhteiskuntatieteilijät etsivät merkkejä entisistä tai nykyisistä yhteiskunnista, joissa miehet olisivat alisteisessa asemassa naisiin, mutta yhtäkään ei ole löytynyt.[4]

Teokset muokkaa

  • Coming of Age in Samoa (1928) ISBN 0-688-05033-6
  • Growing Up in New Guinea (1930) ISBN 0-688-17811-1
  • The Changing Culture of an Indian Tribe (1932)
  • Sex and Temperament in Three Primitive Societies (1935)
    • Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä yhteiskunnassa. Suomentanut Aarne Sipponen. Jokamiehen korkeakoulu 15. Helsinki: Otava, 1963.
  • Male and Female (1949) ISBN 0-688-14676-7
    • Mies ja nainen: Miehen ja naisen roolit muuttuvassa maailmassa. Suomentanut Annika Takala. Otavan filosofinen kirjasto 6. Helsinki: Otava, 1957.
  • New Lives for Old: Cultural Transformation in Manus, 1928-1953 (1956)
  • People and Places (1959)
  • Continuities in Cultural Evolution (1964)
  • Culture and Commitment (1970)
    • Ikäryhmien ristiriidat: sukupolvikuilun tutkimusta. Suom. Ulf E. Qvickström. Otava. Helsinki, 1971
  • Blackberry Winter (1972) ISBN 0-317-60065-6

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Margaret Mead history.com. Viitattu 16.4.2021.
  2. Orans 1996.
  3. Gewertz 1981.
  4. Bamberger 1974.

Aiheesta muualla muokkaa