Marcelo Salas
Marcelo Salas, pelaajanimeltään El Matador (s. 24. joulukuuta 1974 Temuco, Chile) on chileläinen mapuche-taustainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä.[1][2] Maansa kaikkien aikojen legendaarisimpiin pelaajiin lukeutuva Salas pelasi viimeksi santiagolaisessa pääsarjajoukkueessa Universidad de Chilessä.
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | José Marcelo Salas Melinao | |
| Syntymäaika | 24. joulukuuta 1974 | |
| Syntymäpaikka | Temuco, Chile | |
| Kansalaisuus | chileläinen | |
| Pelipaikka | hyökkääjä | |
| Lempinimi | ”El Matador” | |
| Junioriseurat | ||
| 1983–1991 1991–1993 |
Santos Temuco Universidad de Chile | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1993–1996 1996–1998 1998–2001 2001–2003 2003–2005 2005–2008 |
Universidad de Chile River Plate Lazio Juventus River Plate Universidad de Chile |
75 (50) 53 (24) 79 (33) 18 (2) 55 (16) 52 (26) |
| Maajoukkue | ||
| 1994-2008 | Chile | 70 (37) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Ura muokkaa
Salas aloitti juniorina uransa kotikaupunkinsa Deportes Temuco -joukkueessa. Vuonna 1991 hän siirtyi Universidadin riveihin ja pelasi ensimmäisen ottelunsa kaksi vuotta myöhemmin seuran edustusjoukkueessa Chilen Cupissa Colhaguaa vastaan. Salas oli mukana nostamassa kuivasta kaudesta kärsinyttä seuraa takaisin Chilen kirkkaimmalle huipulle, ja joukkue voitti Chilen mestaruudet vuosina 1994 ja 1995.
Vuonna 1996 Salas siirtyi suuren kohun saattelemana Argentiinaan River Platen joukkueeseen. Tavallisesti chileläispelaajat eivät olleet onnistuneet Argentiinan liigassa, ja myös Diego Maradona esitti kritiikkiä Salasia kohtaan, koska hänen kykynsä oli alun perin havainnut arkkivihollisjoukkue ja paikallisvastustaja, Maradonan oma seura Boja Juniors. Salas kuitenkin hiljensi nopeasti kriitikot ja epäilijät. Vuosina 1996–1998 hän teki 26 maalia 51 ottelussa ja voitti joukkueessa sekä syyskauden mestaruuden vuonna 1996 että seuraavan kevätkauden mestaruuden kuten myös supercupin. Vuonna 1997 hänet valittiin Etelä-Amerikan parhaaksi jalkapalloilijaksi.
Samoihin aikoihin Salas oli huippuvireessä myös maansa maajoukkueessa. Karsinnoissa vuoden 1998 Ranskan MM-lopputurnaukseen hän oli koko Etelä-Amerikan paras maalintekijä yhdessä maanmiehensä Ivan Zamoranon kanssa, ja kaksikko veii joukkueen lopputurnaukseen asti. Ranskassa Salas teki neljä maalia pelaamassaan neljässä ottelussa, mutta Chilen taival katkesi lopulta neljännesvälierissä Brasiliaa vastaan. Salasin hyvät otteet herättivät useiden huippuseurojen kiinnostuksen, ja hän siirtyi Italiaan roomalaiseen Lazioon 18 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Laziossa Salas pelasi kolmen kautta ja voitti joukkueessa niin Italian liigamestaruuden, cupin kuin Cup-voittajien Cupin kuin Euroopan supercupinkin.
Vuonna 2001 Salas siirtyi 25 miljoonan euron summalla Juventukseen, mistä alkoivat hänen uransa surkeimmat ajat, vaikka hän joukkueen mukana voittikin kahdesti Italian mestaruuden. Hän kärsi toistuvista loukkaantumisista ja pelasi seurassa olonsa aikana ainoastaan 14 ottelua, joissa teki kaksi maalia. Vuonna 2003 hänet myytiin takaisin River Plateen kymmenellä miljoonalla eurolla, ja samana vuonna joukkue eteni Etelä-Amerikan UEFA Cupin vastineen Copa Sudamericanan loppuotteluun saakka, missä kuitenkin tuli tappio perulaiselle Ciencianolle. Loukkaantumiset kuitenkin varjostivat yhä Salasin uraa eikä maaleja tullut entiseen malliin.
Kesällä 2005 Salas palasi rakastamaansa kasvattajaseuraan Universidad de Chileen. Salas johdatti joukkueen vuonna 2005 Chilen Cupin loppuotteluun asti, jossa tuloksena oli kuitenkin kirvelevä tappio rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Vuonna 2006 seura oli konkurssin partaalla ja seuraavana vuonna pelilliset tulokset olivat kaikkien aikojen huonoimmat. Salas oli puolen vuoden ajan poissa pelikentiltä, mutta päätti kuitenkin palata takaisin ja solmi seuran kanssa puolentoista vuoden sopimuksen.
Perjantaina 28. marraskuuta 2008 tulleessa televisiohaastattelussa Universidad Chilen puheenjohtaja Federico Valdes kertoi Salasin lopettaneen pelaajauransa Cobreloaa vastaan pelattuun peliin, jossa Salas teki kaksi maalia.[3]
Pitkään maajoukkueesta sivussa ollut Salas palasi joukkueeseen syksyllä 2007 ja teki MM-karsintaottelussa Uruguayta vastaan marraskuussa kaksi maalia, jolloin hän nosti kokonaismaaottelumaalimääränsä 37:ään ja nousi kaikkien aikojen tilastossa Ivan Zamoranon ohi maajoukkueen ykkösmaalintekijäksi. Kymmenisen vuotta myöhemmin Alexis Sánchez ohitti Salasin maalintekijätilastossa[4].
Lähteet muokkaa
- ↑ Marcelo Salas: También soy Mapuche SoyChile. 15.6.2012. Viitattu 7.2.2024. (espanjaksi)
- ↑ Retamal, Pablo: Ocho futbolistas mapuche que jugaron en la Roja La Tercera. 21.11.2018. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ Salas hangs up his boots fifa.com. 29.11.2008. Arkistoitu 2.12.2008. Viitattu 10.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Chile - Record International Players rsssf. Viitattu 23.7.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Marcelo Salas River Platen idolien galleriassa (espanjaksi)
- Tilastoja