Marcel Aymé
Marcel Aymé (1902 Joigny, Ranska – 1967 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija.
| Marcel Aymé | |
|---|---|
 Marcel Aymé 1929 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1902 Joigny, Ranska |
| Kuollut | 1967 (64–65 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Tyylilajit | huumori |
| Pääteokset | Vihreä tamma |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aymé opiskeli vuoden verran lääketiedettä, toimi sittemmin pankkivirkailijana, elokuva-avustajana ja toimittajana. Aymé sekoittaa realismia ja fantasiaa, kun hän kuvaa romaaneissaan humoristisesti, toisinaan melankolista sävyä niihin yhdistäen, kaupungin ja maaseudun köyhälistöä. Hänen satiirinsa kohteena on pikkuporvaristo.[1]
Aymén menestyskirja on Vihreä tamma (La Jument verte, 1933, suom. Olli Nuorto), ja sen suosion ansiosta Aymé keskittyi pääasiassa kirjallisuuteen.[2] Hän kirjoitti myös lastenkirjoja ja vuodesta 1935 alkaen elokuvakäsikirjoituksia. Vihreän tamman pohjalta Claude Autant-Lara ohjasi elokuvan Vihreä tamma (1959).[3] Hänen näytelmistään ovat tunnettuja muun muassa farssi Lucienne et le boucher, Clérambard (1949) ja Tête des autres (1952), jossa hän arvostelee kuolemantuomiota.
Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Ayméhen.[4]
Aymé on haudattu Pariisiin Montmartren Cimetière Saint-Vincent -hautausmaalle.lähde?
Suomennetut teokset muokkaa
- Vihreä tamma (La jument verte), suom. Olli Nuorto. Helsinki: Fennia 1949. – 2. p. Helsinki: Tammi 1958 – 3. p. Helsinki: Tammi 1982 ISBN 951-30-5557-4
- Näytelmiä[1]
- Lucienne ja teurastaja (Lucienne et le Boucer, 1948)
- Portto ja pyhimys (Clérambard, 1950)
- Muiden kaulat (La Tête des autre, 1952)
- Kissa söi vaimoni (Les Oiseaux de lune, 1956)
- Novelleja antologioissa
- Césarin naimapuuhat (Le Mariage de César), antologiassa: Aikamme parhaita rakkauskertomuksia, toim. Erkki Reenpä, Helsinki: Otava 1954 (Otava 1965 lyh. laitos, karsittu kuusi novellia)
- Sabinet, antologiassa: Kaikkien aikojen rakkaus, toim. Toini Havu, Helsinki: Tammi 1963
- Mies joka kulki läpi seinien, antologioissa: Huumoria ympäri maailman, Helsinki: Tammi 1962, Helsinki: Tammi 1974 Sarja: Kurki-kirja ISBN 951-30-3007-5 – Ystävykset ja muita ranskalaisia novelleja, toim. Terttu Tupala, Helsinki: Tammi 1965
- Susi, Satumaailma. 7, Yli vuorten ja laaksojen, Helsinki: Otava 1967
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Ayme, Marcel”, Otavan kirjallisuustieto, s. 64. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Marcel Aymén elämäkerta, jeromedelacroix.com
- ↑ Vihreä tamma Elonet.
- ↑ Kuiskaaja, "Kuningas Arto on kuuma lappilainen", Helsingin Sanomat, 25.6.2010 s. C 3 – Anekdootti: HS:n Kuiskaaja tosin ei tiedä, kuka Aymé on. Hän viittaa L'Express-lehden kriitikkoon: "Kriitikon mukaan Paasilinna on 'Helsingin Marcel Aymé' ja enää pitäisi tietää, kuka tämä Aymé oikein on."