Mandala
Mandala (मण्डल, sanskritia: ’ympyrä’, ’kiekkomainen esine’) on hindulaisuudessa ja tantrisessa buddhalaisuudessa eli Vajrayana-buddhalaisuudessa symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä.[1] Mandaloita käytetään myös jainalaisuudessa. Tiibetinbuddhalaisuudessa ja joissain muissakin perinteissä mandaloiden asema on niin merkittävä, että niitä voidaan käyttää jopa kokonaisten temppelien pohjapiirustuksena.[2]
Tekeminen muokkaa
Mandala voidaan maalata paperille tai kankaalle, se voidaan piirtää maahan valkoisilla ja värillisillä riisijauhoviivoilla, tai se voidaan tehdä pronssista tai kivestä.[1] Mandalat voivat perustua useisiin erilaisiin geometrisiin muotoihin, jotka käyttävät erilaisista symboleista kummunneita kuvioita. Mandaloiden luomisessa käytetyt menetelmät ovat hyvin tarkkoja ja yhdistetty rituaaleihin kuten pyhien kaavojen veisaamiseen.[2]
Merkitys muokkaa
Mandala voidaan määritellä kahdella tavalla: ulkoisesti maailmankaikkeuden skemaattisena, visuaalisena representaationa, ja sisäisesti useiden aasialaisten psykofyysisten uskonnonharjoitusten kuten meditoinnin oppaana.[2]
Mandala edustaa pohjimmiltaan maailmankaikkeutta. Se on pyhitetty alue, joka toimii jumalten astiana ja universaalien voimien keruupisteenä. Kun ihminen eli mikrokosmos menee henkisesti mandalan sisään ja siirtyy kohti sen keskustaa, hänet johdatetaan analogisesti kosmisen hajoamisen ja takaisinyhdentymisen prosessien läpi.[1]
Mandala voidaan yhdistää symboliseen palatsiin. Mandalan keskustan palatsissa on neljä porttia eri ilmansuuntia kohti. Palatsi sijaitsee samankeskisten ympyröiden keskellä, jotka muodostavat suojelevan kerroksen sen ympärille. Jokainen taso symbolisoi jotain ominaisuutta, joka ihmiseltä vaaditaan palatsiin pääsemiseksi. Palatsin sisäpuolella on perinteestä riippuen erilaisia symboleita, jotka liittyvät eri jumaluuksiin, tai kulttuurisia symboleita kuten salama, kello, pyörä tai timantti.[2] Tiibetiläisen thangkan eli kangaskäärömaalauksen mandala koostuu tyypillisesti ulommasta alueesta, joka ympäröi yhtä tai useampaa samankeskistä ympyrää. Ympyrät ympäröivät neliötä, jossa on poikittaisia viivoja keskustasta kuhunkin kulmaan. Keskustassa ja jokaisen kolmion keskustassa on viisi ympyrää, joiden sisällä on jumaluuksien symboleja tai kuvia, useimmiten viisi ”itsestään syntynyttä” buddhaa.[1]
Toisinaan mandala saattaa edustaa jotain tiettyä jumaluutta tai jumaluuksien ryhmää, johon kuuluu jopa tuhansia jumalia. Tällöin pääjumaluus on mandalan keskustassa ja muut jumaluudet on sijoitettu keskuskuvan ympärille. Pääjumaluus on mandalan generatiivinen voima, ja sivujumaluudet ovat keskuskuvan voiman ilmentymiä.[2]
Kiinan, Japanin ja Tiibetin mandalat jaetaan kahteen tyyppiin, jotka edustavat maailmankaikkeuden eri aspekteja: garbha-dhatu, jossa liike on yhdestä kohti monta, ja vajra-dhatu, jossa liike on monesta kohti yhtä.[1]
Eri perinteissä on mandaloiden käytölle erilaisia riittejä. Tantrilaisessa buddhalaisuudessa valaistumisen tavoittelussa noudatetaan hyvin monimutkaista rituaalien kokoelmaa, johon liittyy fyysisiä harjoituksia ja työkaluja kuten mandaloita.[2]
Samankaltaisia kuvioita muokkaa
Mandalan kaltaisia rituaalisia piirroksia on löydetty myös esimerkiksi intiaanien hiekkamaalauksista.[1] Mandaloiden kaltaiset kuviot ovat myös yleinen värityskirjojen aihe.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Mandala Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.2.2018.
- ↑ a b c d e f Cristian Violatti: Mandala Ancient History Encyclopedia. 7.9.2013. Viitattu 24.2.2018.
- ↑ Essi Lehto: Aikuisten värityskirjoista tuli hitti – Tutkija: Päämäärättömyys ja hitaus lievittävät stressiä Helsingin Sanomat. 30.3.2015. Sanoma. Viitattu 18.12.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mandala Wikimedia Commonsissa
- Introduction to Mandalas. The Kalachakranet Network. Julkaistu 30.1.2010.(englanniksi)