Maksimaalinen distinktio

Maksimaalisella distinktiolla tarkoitetaan ihmisen äännejärjestelmässä vallitsevia vastakohtaisuussuhteita. Tätä ilmiötä on tutkinut etenkin fonologi Roman Jakobson, joka tutki lapsen puheenoppimista. Jakobson havaitsi, että niin ääntä opittaessa kuin kielen äännejärjestelmän muotoutuessakin ihminen käyttää ensin hyväksi äännejärjestelmänsä äärilaidat. Toisin sanoen lapsen on esimerkiksi helpompi oppia äänteitä, jotka ovat foneettisilta, ääntämiseen liittyviltä ominaisuuksiltaan mahdollisimman erilaiset.

Tällaisia ovat mm. foneemit /p/ ja /ɑ/, koska P:tä tuotettaessa suu on näkyvästi kiinni kun taas A:ta äännettäessä ilmavirtaa kulkee täysin vapaasti. Lapsen on helppo ymmärtää tämä ero.