Mahasaivartajat

hyönteissuku

Mahasaivartajat (Gasterophilus) ovat kiiliäisten heimoon (Oestridae) kuuluva hyönteissuku, jonka toukka elää loisena muun muassa hevosen, aasin, muulin, seepran ja elefantin ruoansulatuskanavassa. Mahasaivartajan toukkaa kutsutaan käpymadoksi.

Mahasaivartajat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Uussiipiset Neoptera
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Osalahko: Muscomorpha
Heimo: Kiiliäiset Oestridae
Suku: Mahasaivartajat
Gasterophilus
Leach, 1817

Elämänkierto muokkaa

Mahasaivartajan elämänkierto munasta aikuiseksi mahasaivartajaksi kestää noin vuoden. Isäntäeläin saa käpymatotartunnan, kun aikuinen mahasaivartaja munii munansa isäntäeläimen karvapeitteeseen. Muutamassa päivässä munista kuoriutuu toukkia, jotka aiheuttavat eläimelle kutinaa, ja kutinan seurauksena eläin nuolee karvapeitettä saaden toukkia suuhunsa. Munimiskohta karvapeitteessä vaihtelee mahasaivartajalajista riippuen.

Suussa mahasaivartajan toukat tunkeutuvat suun limakalvoon ja kulkeutuvat kohti mahalaukkua. Käpymadot talvehtivat eläimen ruoansulatuskanavassa limakalvoon kiinnittyneinä käyttäen ravintonaan rikkomastaan limakalvosta tihkuvaa kudosnestettä. 10–12 kuukauden jälkeen toukat irrottautuvat limakalvosta ja kulkeutuvat ulosteiden mukana ulos isäntäeläimen elimistöstä. Ympäristöön päästyään toukat koteloituvat 3–5 viikoksi, jonka jälkeen koteloista kuoriutuu aikuisia mahasaivartajia ja elämänkierto voi alkaa uudelleen.

Anatomia muokkaa

Aikuisella mahasaivartajalla ei ole suuosia, koska se ei syö lainkaan ja elää vain muutaman päivän tarkoituksenaan tuottaa munia. Naaraan erottaa uroksesta siitä, että naaraan takaruumiis kaartuu kohti keskiruumista.

Käpymadot ovat kellertäviä, 11 jaokkeesta muodostuneita toukkia, joiden etupäässä sijaitsevat niiden suuosat ja tarttumiseen tarkoitetut koukut. Jokaisessa jaokkeessa on kitiinipiikkirivi, ja eri mahasaivartajalajeja voidaan tunnistaa toukkien kitiinipiikkirivien rakenteen perusteella.

Sukuun kuuluvia lajeja muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Elinympäristönä hevonen - hevosen loiset ja loissairaudet: Seppo Saari & Sven Nikander, Helsinki 2009, Pfizer Oy Animal Health, ISBN 978-952-92-5065-3
  • Veterinary Parasitology: M. A. Taylor ym., Blackwell Publishing, 2007, ISBN 978-1-4051-1964-1

Aiheesta muualla muokkaa