Madeleine Vionnet

Madeleine Vionnet (22. kesäkuuta 1876 Loiret, Ranska – 2. maaliskuuta 1975 Pariisi) oli ranskalainen muotisuunnittelija, joka tunnetaan parhaiten vinoleikkauksen uranuurtajana.

Madeleine Vionnet, Jules John Dunandin muotokuva

Suku ja koulutus

Madeleine Vionnet syntyi köyhään perheeseen Chilleurs-aux-Bois'ssa Loiret'ssa. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan hyvin pieni, ja hän muutti tietullikerääjä isänsä kanssa Aubervilliersiin viisivuotiaana. Kun Madeleine oli lopettanut koulunsa, hän aloitti oppisopimuskoulutuksen 12-vuotiaana pitsintekijänä. Pienen lapsensa menettämisen jälkeen hän jätti miehensä 18-vuotiaana lyhyen avioliiton jälkeen ja lähti Lontooseen sairaala-ompelijaksi. Lontoossa ollessaan Vionnet työskenteli pukujen sovittajana muotisuunnittelija Kate Reillylle noin vuonna 1897.

Uusien taitojensa ansiosta hän päätti ryhtyä ompelijaksi ja palasi Pariisiin vuonna 1900, jossa hän työskenteli aluksi Vincentin muotitalossa ja eteni kahdessa vuodessa pääompelijaksi eli johtavaksi mallimestariksi (le première main). Sen jälkeen hän työskenteli arvostetuissa Callot Soeurs ja Jacques Douçet'n muotitaloissa. Hän otti usein yhteen häntä työllistävien suunnittelijoiden kanssa, koska hänellä oli erilainen tyyli ja visio kuin näillä. Esimerkiksi Jacques Doucetin muotitalossa hän käytti paljasjalkaisia mannekiineja ja väljiä vaatteita, mikä ei sopinut talon tyyliin.

Madeleine Vionnet muotitalon logo, Thayant 1919

Muotitalo

Vinoleikkaustekniikka

Iltapuku silkkitylliä, koristeltu strasseilla ja helmillä, Vionnet 1920-1931

Iltapuku ”Pikku hevosia” raionkreppi, musta- ja kultahelmikirjonta, Madeleine Vionnet 1925

Madeleine Vionnet avasi 36-vuotiaana oman muotitalonsa Rue de Rivolille nimellä ”Vionnet” vuonna 1912. Muotitalo joutui sulkemaan ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta avattiin uudelleen vuonna 1918, jolloin se muutti suurempiin tiloihin osoitteeseen 50 Avenue Matignon. Uuden visuaalisen ilmeen ja logon suunnitteli italialainen futuristi Thayaht.

Vionnet kokeili intensiivisesti kankaita ja antoi niiden usein sanella vaatteen muodon tai vaikutuksen. 1920-luvun alussa hänen muotitalonsa ​​tuli tunnetuksi vinoleikkauksen käyttämisestä. Se on tekniikka, jossa leikataan kankaan sidoksen poikki vinosti, jolloin muodostuu drapeeraus, joka myötäilee vartaloa luonnollisesti.

Vionnet'n tyylikkäät, vapaasti leijuvat vaatteet imartelivat naisvartalon kaarteita ja muotoja ja rohkaisivat naisia olemaan ilman hankalia korsetteja. Geometrian mestarin vinoleikkaukset näyttävät yksinkertaisilta, mutta niiden leikkaus ja rakenne ovat itse asiassa monimutkaisia ​​ja aina moitteettomasti toteutettuja. Hän ei tehnyt asuista luonnoksia, vaan työskenteli kolmiulotteisesti suoraan mallinukella ja drapeerasi vaatteet pienennetyssä koossa, jota hän pystyi käsittelemään eri suunnista.

Madeleine Vionnet luonnostelee pienoiskokoista asua mallinuken päälle, valokuvaaja Henri Manuel

Vionnet oli myös arvostettu ompelun pieniin yksityiskohtiin ja viimeistelytekniikoihin paneutumisensa vuoksi. Hänen couture-taitojaan ovat tallentaneet aikansa tärkeimmät valokuvaajat Edward Steichen, George Hoyningen-Huene (1900–1968), Cecil Beaton ja Horst P. Horst (1906– 1999) sekä ranskalaisessa että brittiläisessä Vogue-lehden numeroissa. Vuonna 1925 brittiläinen Vogue ylisti häntä ”ehkä suurimpana geometrisena ranskalaisena couturierina”.

Iltapuku silkkisifonkikreppiä, Vionnet n. 1932

Hänen uskollisia asiakkaitaan olivat pääasiassa eurooppalaiset aristokraatit ja varakkaat pohjoisamerikkalaiset.

Viitta silkkikreppiä, hapsukoristeltu, Vionnet n. 1925

1930-luvulla Madeleine Vionnet kokeili yhä enemmän klassista drapeerausta ja laskostamista antiikin Kreikan taiteen inspiroimana. Monet hänen vaatteistaan ​​oli rakennettu nerokkaaasti yhdestä kappaleesta ilman kiinnityksiä. Vionnet oli poikkeuksellinen aikansa muotisuunnitteljoiden joukossa siinä, että hän ei ommellut kangasta valmiiksi, vaan antoi asiakkaan liikkua kangas yllään, jolloin se asettui muotoonsa. Hänen pukunsa ilmentävät myös Art deco -tyylin kiinnostusta liikkeeseen sekä viittaavat kubismiin ja modernismiin.

Muotialan yrittäjäpioneeri

Vionnet oli myös tärkeä tekijä muotisuunnittelun tekijänoikeuslakien käyttöönotossa ja kunnnollisten työolojen edistämisessä. Hänen työntekijänsä nauttivat palkallisesta lomasta, äitiyslomasta, lastenhoitopalveluista, omasta hammaslääkäristä, lääkäristä ja ruokalasta.

Madelein Vionnet ei ollut vain lahjakas suunnittelija, vaan myös älykäs yrittäjä, jolla oli parhaimmillaan 23 ateljeeta ja 1 000 työntekijää. Hän lanseerasi ensimmäisen tuoksunsa käyttämällä yksittäisiä kirjaimia, mikä kuvastaa hänen modernia lähestymistapaansa muotiin.

Toisin kuin kilpailijansa Coco Chanel, Madeleine Vionnet ei etsinyt julkisuutta eikä käyttänyt sosiaalista verkostoaan liiketoimintansa edistämiseen. Itse asiassa hän huomautti usein, kuinka paljon hän inhosi muotia sen kausiluonteisuuden, poisheittämisen ja jatkuvan uudellleenluomisen vuoksi. Hän hyötyi kuitenkin valtavasti yrittäjä Theophile Baderin, Galeries Lafayetten perustajan, tuesta, jolla oli ratkaiseva rooli hänen yrityksensä kasvussa ja menestymisessä.

Perintö

Toisen maailmansodan puhjetessa Vionnet sulki muotitalonsa ja jäi eläkkeelle vuonna 1940. Koska hän oli aina karttanut julkisuutta, hänen nimensä unohtui nopeasti, mutta muotihistorioitsijat löysivät hänet uudelleen myöhemmin 1900-luvulla. Hän kieltäytyi myymästä nimeään ja huolimatta kukoistavasta yrityksestään hän realisoi omaisuutensa ja lahjoitti suurimman osan arkistostaan ​​Union Francaise des Arts du Costumelle.

Huolimatta siitä, että Vionnet oli toiminut vain noin 25 vuotta omalla nimellään, hänen vaikutuksena muotiin tuntuu edelleen tänäkin päivänä. Hänen vinoleikkaustekniikkaansa on jäljitelty laajalti ja nykyajan muotisuunnittelijat mainitsevat hänet usein inspiraationsa lähteenä.

Madeleine Vionnet kuoli 98-vuotiaana 2. maaliskuuta 1975 Pariisissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Madeleine Vionnet Wikimedia Commonsissa