Maattivuono (kylä)
Maattivuono oli kylä Kalastajasaarennon eteläosan, Keskisaarennon eteläosassa Maattivuonon pohjoisrannalla Petsamon kunnan koillisosassa, jonka Suomi vuonna 1940 luovutti Neuvostoliitolle. Nykyisin kylä on asumaton ja se sijaitsee Petsamon kaupunkikunnan pohjoisosassa Petsamon piirissä Murmanskin alueella Venäjällä.
Maattivuono kuului Petsamon ensimmäisestä koulupiirijaosta vuodelta 1921 lähtien Pummangin koulupiiriin. Pummanki sijaitsi Keskisaarennon pohjoisrannalla ja sinne piti kulkea saarennon keskiosien tuntureiden halki. Tämä ja oppilasasuntolan puute hankaloittivat maattivuonolaisten koulunkäyntiä.[1]
Vuonna 1939 suunniteltiin Maattivuonoon noin hehtaarin laajuista luterilaista hautausmaata, mutta hanketta ei ehditty toteuttaa ennen talvisotaa.[2]
Maattivuono oli yksi Petsamon vakoilujutun tapahtumapaikkoja 1930-luvun lopulla.[3]
Väestö muokkaa
Suurin osa Maattivuonon asukkaista oli saamelaisia,[4] joiden lisäksi oli jonkin verran karjalaisia ja suomalaisia. Maattivuonon saamelaiset eivät olleet Petsamon alkuperäisasukkaita ortodoksisia kolttasaamelaisia, vaan Norjasta ja Inarin kunnasta 1860- ja 1880-lukujen välisenä aikana muuttaneita luterilaisia saamelaisia.[5] Maattivuonon saamelaiset harjoittivat elinkeinonaan kalastusta. Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylässä oli 65 asukasta, joista 38 oli saamelaisia, 19 karjalaisia ja kahdeksan suomalaisia.[4]
Asukasluvun kehitys:
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisodan syttyessä Maattivuonon evakuointi myöhästyi. Maattivuonon asukkaita yritettiin evakuoida vartiolaus Turjalla, mutta suurin osa jäi Neuvostoliiton miehityksen alaisuuteen.[7] [8] Kyläläiset saivat jäädä aluksi koteihinsa, mutta talvella 1940 heidät siirrettiin Kuolan niemimaalle. Moskovan rauhan solmimisen jälkeen maattivuonolaiset palautettiin yhtä seitsemänvuotiasta pikkupoikaa lukuun ottamatta Suomeen. Tosin kotiinsa Maattivuonoon he eivät päässeet, koska se oli luovutettu muun Kalastajasaarennon mukana Neuvostoliitolle rauhanehtojen mukaisesti.[9]
Jatkosodan aikana Maattivuonoa, kuten muutakaan Kalastajasaarentoa ei vallattu takaisin.
Lähteet muokkaa
- Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rahkola Hilkka: Petsamon kansakoulut, s. 381. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Alenius Kari: Petsamon luterilainen seurakunta, s. 465. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Hagelberg Juha: Petsamolainen suuri vakoilujuttu 1939, s. 547. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ a b c Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125–126. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Alavuotunki Jouni: Petsamon historia yhteisalueen jaosta ensimmäiseen maailmansotaan, s. 35. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ a b c d e Onnela 1999, s. 107–108
- ↑ Sergejeff Kiril & Blåfield Martti: Petsamon kuvia: Hannes Pukki Petsamon karjalaisten ja kolttien luona 1929–1939, s. 98. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-167-0.
- ↑ Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125–126. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.
- ↑ Elfengren Eero: Petsamo talvisodassa, s. 589-594. Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7.