Maatikka
Maatikka (Geocolaptes olivaceus) on tikkojen heimoon kuuluva afrikkalainen lintulaji.
| Maatikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset tikat Picinae |
| Suku: | Geocolaptes |
| Laji: | olivaceus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Geocolaptes olivaceus |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 28 cm. Sen pää on harmaa, selkä oliivinruskea kuten myös siivet, joilla on kermanvalkoisia pieniä täpliä. Vatsapuoli on vaalean punertava ja yläperä punainen. Maatikka liikkuu enimmäkseen maassa tai kallioilla ja lentää harvoin. Se piiloutuu taitavasti maastoon petolinnuilta ja häiritsee kohdalle sattuneita maapetoja.
Ääniä on monia. Tavallisin reviiri- ja kutsuääni on viidesti peräkkäin huudettu "rii-zik". Pesällään se huutaa "tsi-iu-kii" ja varoittaa voimakkaalla "piir" äänellä.
Esiintyminen muokkaa
Maatikkaa esiintyy 1 210 000 neliökilometrin laajuisella alueella Etelä-Afrikassa, Lesothossa ja Swazimaassa.[1] Sitä tavataan lähinnä Mpumalangan provinssissa ja Drakensbergen vuoristossa.
Maatikka ei ole uhanalainen, ja se on yleinen koko esiintymisalueellaan. Vuonna 2017 tehtyjen arvioiden mukaan lajin kanta on kuitenkin vähentynyt melko voimakkaasti 2000-luvulla, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto määritteli sen silmälläpidettäväksi lajiksi.[1]
Elinympäristö muokkaa
Maatikka elää vain puuttomassa ympäristössä, sekä vuoristossa että alavilla mailla.
Lisääntyminen muokkaa
Maatikan pesä on joentörmässä tai maantien reunaleikkauksessa. Koiras kaivaa vahvalla nokallaan ja jaloillaan pitkän tunnelin pystysuoran törmän seinään. Munia on neljä tai viisi. Pesästä lähdön jälkeen poikaset pysyttelevät emojen seurassa muutamia viikkoja.
Ravinto muokkaa
Laji syö maassa eläviä muurahaisia sekä niiden munia ja toukkia. Reviiriltä on löydyttävä raikasta vettä, sillä maatikka käy juomassa säännöllisesti.
Lähteet muokkaa
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c BirdLife International: Geocolaptes olivaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)