Maanit (lat. manes) olivat antiikin roomalaisessa mytologiassa edesmenneitten sieluja, joita palvottiin jumaluuksina[1]. "Vähäisempinä" henkiolentoina ne olivat verrattavissa laareihin ja penaatteihin. Maaneja juhlittiin helmikuussa Parentalia- ja Feralia-juhlissa.

Maaneja kutsuttiin myös nimellä Di Manes (Di tarkoittaa jumalia). Roomalaisissa hautakivissä olikin usein merkintä D.M., eli Dis Manibus, joka käännettynä tarkoittaa "(omistettu) Manes-jumalille". Samalla ilmaisulla voitiin viitata myös manalaan eli Haadeeseen.

Sanana manes ('kuolleitten henget') juontuu indoeurooppalaisesta kantakielestä, juuresta *men- 'ajatella'. Sukulaissanoja ovat muitten muassa sanskritin manas 'mieli' sekä muinaiskreikan menos 'elämä, voima'.

Latinan kielessä manes on yhtä aikaa sekä yksikkö että monikko.

Lähteet muokkaa

  1. WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 23, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Manes
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.