MS St. Louis

saksalainen linjalaiva

MS St. Louis oli saksalainen linjalaiva, joka on tunnettu yhdestä yksittäisestä matkasta vuonna 1939. Aluksen päällikkö Gustav Schröder yritti löytää kodin yli 900 Saksasta paenneelle juutalaiselle sen jälkeen kun heiltä evättiin pääsy Kuubaan. Gordon Thomas ja Max Morgan-Witts kirjoittivat matkasta vuonna 1974 romaanin nimeltä Kirottujen matka (Voyage of the Damned). Romaanista tehtiin samanniminen elokuva vuonna 1976.

MS St. Louis Havannassa kesäkuussa 1939

Tausta muokkaa

MS St. Louis rakennettiin Bremer Vulkanin telakalla Bremenissä Hamburg America Line -varustamolle. Alus purjehti Hampurista Halifaxiin ja New Yorkiin sekä teki risteilyjä länsi-Intian saaristoon.

Kirottujen matka muokkaa

St. Louis lähti 13. toukokuuta 1939 Hampurista kohti Kuubaa. Aluksella oli 7 ei-juutalaista ja 930 juutalaista turvapaikkaa etsinyttä pakolaista. Aluksen saapuessa Kuubaan, maan silloinen presidentti Federico Laredo Brú esti pakolaisten pääsyn maahan turisteina (turistiviismien säännöksen olivat vastikään muuttuneet). Matkustajille ei myöskään myönnetty poliittista turvapaikkaa. Neuvottelujen aikana hallitus vaati ylimääräistä 500 dollarin viisumimaksua matkustajaa kohden. Useimmat matkustajat eivät olleet varautuneet tähän. Vaatimukset saivat aikaan lähes kapinan laivalla. Kaksi matkustajaa yritti itsemurhaa ja useat kymmenet uhkasivat tehdä samoin. Lopulta 29 matkustajaa pääsi maihin Havannassa.

Vuoden 1939 alussa Kuubassa oli tehty ero maahan pyrkivien turistien ja pakolaisten välille. Pakolaisilla tuli olla viisumi ja heidän piti maksaa 500 dollarin takuumaksu. Turisteja vaatimukset eivät koskeneet. Laissa ei kuitenkaan määritelty mikä oli turistin ja pakolaisen ero. Kuuban maahanmuuttoviraston johtaja Manuel Benitez käytti puutetta hyväkseen ja katsoi aluksella olevien matkustajien olevan turisteja. Benitez saattoi näin myydä matkustajille maahantulolupia (joita vain turistit saattoivat ostaa) 150 dollarilla. Benitez hyötyi tilanteesta kunnes Kuuban presidentti Frederico Laredo Bru sai tietää asiasta. Presidentti sääti uuden lain, joka korjasi aiemman lain puutteen.

Joidenkin lähteiden mukaan 4. heinäkuuta 1939 päällikkö Shcröder uskoi, että häntä estettiin rantautumasta Floridaan. Ajalta säilynyt aineisto on kuitenkin ristiriitaista. Lakiteknisesti pakolaiset eivät olisi voineet saapua Yhdysvaltoihin turisteina, koska heillä ei ollut paluuosoitetta. Puhelintallenteet osoittavat Yhdysvaltain ulkoministeri Cordell Hullin ja valtiovarainministeri Henry Morgenthaun keskustelleen asiasta ja yrittäneen taivutella Kuubaa vastaanottamaan pakolaiset. Suostuttelu ei kuitenkaan onnistunut. Yhdysvaltain rannikkovartiostoa ei määrätty käännyttämään alusta, mutta Yhdysvallat ei myöskään taannut matkustajien pääsyä maahan. Kun St. Louis jätti Yhdysvallat, joukko tiedemiehiä ja pappeja pyrki suostuttelemaan Kanadan pääministerin William Lyon Mackenzie Kingin tarjoamaan alukselle turvapaikka. Kanadan maahanmuuttovirasto ja osa ministereistä kuitenkin vastusti ajatusta, eikä pääministeri sekaantunut asiaan.

Laivan päällikkö Gustv Schröder, oli ei-juutalainen saksalainen ja vastusti natseja. Hän näki valtavasti vaivaa taatakseen matkustajien inhimillisen kohtelun. Hän järjesti aluksella juutalaisia seremonioita ja käski aluksen henkilökuntaa kohtelemaan pakolaisia, kuten keitä tahansa aluksen matkustajia. Tilanteen heikentyessä Schröder neuvotteli henkilökohtaisesti ja yritti löytää matkustajille turvapaikan. Yhdessä vaiheessa hän suunnitteli jopa aluksen ajamista karille Britannian rannikolla, jotta matkustajat olisi pakko ottaa vastaan pakolaisina. Hän kieltäytyi palaamasta takaisin Saksaan ennen kuin kaikille matkustajille oli taattu pääsy johonkin toiseen maahan.

Yhdysvaltain viranomaiset työskentelivät yhdessä Britannian ja muiden Euroopan maiden kanssa löytääkseen matkustajille turvapaikan Euroopasta. Alus palasi Eurooppaan ja ankkuroitui Antwerpeniin, Belgiaan. Britannia suostui ottamaan vastaan 288 matkustajaa. Pitkien neuvottelujen jälkeen loput 619 matkustajaa nousivat maihin Antwerpenissä, heistä 224 otti vastaan Ranska, 214 Belgia ja Alankomaat 181. Matkustajat vaikuttivat olevan turvassa.

Seuraavana vuonna Saksa valtasi Belgian ja Ranskan ja juutalaiset joutuivat jälleen vaaraan. Alus palasi Hampuriin tyhjänä ja selvisi sodasta.

Kirottujen matka -romaanin kirjoittajat Thomas ja Morgan-Witts arivoivat, että noin 180 Ranskaan päätyneestä juutalaisesta selvisi. Belgiassa luku oli 152 ja Alankomaissa 60. Kaiken kaikkiaan 936 matkustajasta noin 709 selvisi ja 227 sai surmansa. Myöhemmin asiaa United States Holocaust Memorial Museumn tutkijat Scott Miller ja Sarah Ogilvie ovat päätyneet 254 kuolonuhriin.

Perintö muokkaa

Myöhemmät tapahtumat muokkaa

Aluksesta tuli Saksan merivoimien majoituslaiva vuosiksi 1940–1944 ja se vaurioitui liittoutuneiden pommituksissa Kielissä 30. elokuuta 1944, mutta ei uponnut. Alus korjattiin ja se toimi hotellina vuodesta 1946. Alus romutettiin vuonna 1952.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:MS St. Louis