Məhəmməd Əmin Rəsulzadə

Məhəmməd Əmin Rəsulzadə /mæhæmˈmæd æˈmin ɾæsulzɑːˈdæ/ (31. tammikuuta 1884 Novxanı, Baku – 6. maaliskuuta 1955 Ankara) oli azerbaidžanilainen valtiomies ja Azerbaidžanin ensimmäisen tasavallan (1918–1920) perustajia. Hänen ilmaisusta Bir kərə yüksələn bayraq, bir daha enməz! ("Kerran nostettu lippu ei tule enää koskaan alas!") muodostui Azerbaidžanin itsenäisyysliikkeen tunnuslause 1900-luvun alussa.

Məhəmməd Əmin Rəsulzadə
Rəsulzadə 1950-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt	31. tammikuuta 1884 Bakun kuvernementti
Kuollut	6. maaliskuuta 1955 (71 vuotta) Ankara, Turkki
Poliitikko
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Rəsulzadə oli ensimmäisen islamilaisen demokraattisen maan presidentti. Rəsulzadə sai peruskoulutuksensa venäläis-islamilaisessa koulussa ja Bakun teknillisessä koulussa.

Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana (1905–1907) Rəsulzadə liittyi politiikkaan. Hän alkoi vaatima Azerbaidžanille autonomiaa yhdessä kommunistien ja sosiaalidemokraattien kanssa. Tarinan mukaan Rəsulzadə pelasti nuoren Ioseb Džugašvilin (tunnettiin myöhemmin nimellä Josif Stalin) vuonna 1905 Bakussa, jolloin tsaarin poliisi oli tukahduttamassa mielenosoituksia.

Venäjän ensimmäisen vallankumouksen jälkeen Rəsulzadə jatkoi journalismista aktivismia. Hänen ensimmäinen draamanäytelmänsä "Pimeyden valo" esitettiin Bakussa vuonna 1908.

Vuonna 1909 Rəsulzadə lähti Persiaan, jossa hän liittyi Sattar Khanin johtamiin kapinallisiin, jotka olivat Azerbaidžanin vapautusliikkeessä Iranin Azerbaidžanissa. Persian oleskelunsa aikana Rəsulzadəstä tuli Iran-e No:n (Uuden Iranin demokraattinen puolue) perustajia. Vuonna 1911 venäläiset joukot miehittivät Pohjois-Iranin ja Rəsulzadə pakeni Istanbuliin, jossa hän julkaisi monia artikkeleita. Bakuun hän palasi vasta vuonna 1913, jolloin vietettiin Romanov-dynastian 300-vuotisvaltaannousun juhlapäivää, jolloin kaikki rikolliset ja maanpakolaiset armahdettiin.

26. toukokuuta 1918 Azerbaidžanin kansallinen neuvosto julistautui itsenäiseksi ja Rəsulzadəstä tuli maan presidentti. Elokuussa 1920 puna-armeija pidätti Rəsulzadən, mutta Stalinin käskystä hänet vapautettiin ja hän sai lähteä Bakusta.

Neljä vuotta Rəsulzadə oli töissä Moskovan kansallisessa komissiossa. Hänet lähetettiin Suomeen vuonna 1922 suorittamaan jotakin tehtävää, mutta hän loikkasi Suomesta länteen. Hän asui maanpaossa Puolassa (vuodesta 1938), Romaniassa (vuodesta 1940) ja toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1947 Ankarassa, Turkissa.