Münchhausenin oireyhtymä

psyykkinen häiriö

Münchhausenin oireyhtymä on psyykkinen häiriö, jossa potilas pakonomaisesti sepittää tai aiheuttaa itselleen vakavan sairauden oireita päästäkseen hoitoon. Valehtelemalla itsestään ja elämästään hän huijaa sairaalan tekemään hänelle tutkimuksia ja antamaan hoitoja, jotka voivat lopulta johtaa terveyttä vahingoittaviin seurannaisoireisiin ja leikkausarpiin. Potilas jättää lopuksi hoidon kesken ja poistuu sairaalasta mutta jatkaa samaa myöhemmin.[1]

Münchhausenin oireyhtymä on nimetty saksalaisen paroni von Münchhausenin (1720–1797) mukaan. Hän oli kuuluisa tarinankertoja, joka liioitteli kokemuksiaan ja matkojaan. Oireyhtymän nimesi vuonna 1951 sisätautilääkäri Richard Asher.[1]

Münchhausen-potilas saapuu päivystysvastaanotolle usein aikana, jolloin aikaisempia potilaskertomuksia on kaikkein vaikeinta saada käyttöön. Hän sepittää sairaudestaan dramaattisen ja uskottavan mutta osittain epäjohdonmukaisen kertomuksen ja saattaa valehdella myös elämänvaiheistaan ja henkilöllisyydestään. Väitetyn sairauden oireet ovat tavallisimmin fyysisiä, mutta joskus psyykkisiä, kuten itsemurha-aikeet ja harha-aistimukset. Potilaan käyttäytyminen ja tarina eivät kuitenkaan täysin täsmää väitettyyn sairauteen. Joskus hän on aiheuttanut itselleen oireita tai vammoja.[1]

Jos lääkäri uskoo potilasta, hän saattaa ryhtyä huonosti perusteltuihin toimiin, kuten intensiivisiin tutkimuksiin ja operatiivisiin toimenpiteisiin. Myöhemmin lääkärille voi paljastua, että potilas on toiminut samoin aiemminkin muissa sairaaloissa, joskus kymmeniäkin kertoja. Toimenpiteistä voi aiheutua potilaalle todellisia vaurioita.[1]

Eräs oireyhtymän muoto on se, että huoltaja sepittää tai aiheuttaa sairauden omalle lapselleen tai jollekulle muulle läheiselleen. Tämä voi johtaa uhrin vakavaan kaltoinkohteluun.[1]

Münchhausenin oireyhtymä on itse aiheutetuista häiriöstä kroonisin ja psykopatologialtaan raskain. Oireyhtymän taustalla on psyykkisiä, poikkeavaan persoonallisuuteen liittyviä syitä. Potilas on voinut kohdata lapsuudessaan monenlaisia ongelmia ja traumoja, kuten puutetta, hylkäämistä, puutteellista huolenpitoa tai hyväksikäyttöä. Joillain on todettu merkkejä keskushermoston vaurioista. Heillä on myös poikkeava kivunsietokyky. Potilaat ovat yleensä työikäisiä ja usein yksinäisiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä. Miehiä heistä on enemmän kuin naisia. Oirehtimista voi edeltää tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteet, jotka aiheuttavat psyykkisen hajoamisen uhkaa. Potilas ei kykene kertomaan, miksi sepittää oireita ja aiheuttaa itselleen vammoja. Hän manipuloi lääkäriä ja kokee voitontunnetta keskeyttäessään hoitonsa.[1]

Potilas ei yleensä suostu psykiatriseen sairaalahoitoon, eikä häntä voida siihen pakottaa. Hänet ohjataan käyttämään psykiatrisia peruspalveluita ja avoterveydenhuoltoa. Hoito ei yleensä johda paranemiseen, mutta oireyhtymän haittoja sillä voidaan vähentää merkittävästi.[1]

Münchhausenin oireyhtymän ilmaantuvuutta ja esiintyvyyttä ei tiedetä. Diagnoosi tehdään yleensä vasta vuosia lääkärillä käyntien alkamisen jälkeen.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h Pentti Sorri: Münchhausen-oireyhtymä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2006. Viitattu 17.2.2023.