Méduse (1810)

Méduse oli vuonna 1810 vesillelaskettu 40-tykkinen Ranskan laivaston Pallas-luokan fregatti. Alus osallistui Napoleonin sotiin ja erityisesti vuosikymmenen vaihteen Mauritiuksen taisteluihin sekä iskuun Karibianmerelle.

Méduse
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Crucyn telakka, Paimboeuf
Kölinlasku	24. kesäkuuta 1806
Laskettu vesille	1. heinäkuuta 1810
Palveluskäyttöön	26. syyskuuta 1810
Poistui palveluskäytöstä	5. heinäkuuta 1816 tuhoutui ajettuaan karille
Tekniset tiedot
Uppouma	1 080 t
Pituus	46,93 m
Leveys	11,91 m
Syväys	5,9 m
Miehistöä	326
Aseistus
Aseistus	tykkikansi: 28 × 18 naulan tykkiä puolikansi ja etukansi: 8 × 8 naulan tykkiä 8 × 36 naulan karronadia 12 × 18 naulan karronadia
Infobox OK

Bourbonien palattua valtaan aluksesta tehtiin aseistettu kuljetusalus, jonka tehtävänä oli kuljettaa siirtokuntia jälleen valvontaan otettaessa Ranskan hallinnon henkilökuntaa Saint-Louisiin Senegaliin. Aluksen kyvyttömäksi osoittautuneen päällikön ohjausvirheen vuoksi alus ajautui Mauritanian edustalla heinäkuussa 1816 Arguinin matalikolle, jossa se haaksirikkoutui. Aluksen miehistö ja matkustajat pelastautuivat aluksen veneisiin ja pikaisesti tehdylle lautalle. Pelastusvene, joka veti perässään lauttaa, hylkäsi sen kuitenkin pian lähdön jälkeen ulapalle. Ainoastaan kourallinen lautalla olleista pelastui.

Lautalla koettujen kauhujen tultua julkisuuteen Médusesta tuli yksi purjelaivakauden tunnetuimmista haaksirikkoutuneista aluksista. Théodore Géricault maalasi tapahtuman innoittamana teoksen Medusan lautta, joka ei kuitenkaan saanut suuremmalti kehuja kriitikoilta. Nykyään maalausta pidetään yhtenä romantiikan ajan Ranskan taiteen pääteoksista.

Palvelus

Vuonna 1811 Méduse lähetettiin Nymphen kanssa Jaavan rannikolle, jossa alukset muodostivat Joseph-Francois Raoulin alaisuudessa toimineen fregattiviirikön. Alukset saapuivat 2. syyskuuta Britannian kuninkaallisen laivaston 32-tykkisen fregatin HMS Bucephaluksen varjostamina Surabayaan. Kaksi päivää myöhemmin toinen brittialus HMS Barracouta liittyi varjostavaan osastoon, mutta se menetti kontaktin ranskalaisiin 8. syyskuuta. Méduse ja Nymphe haastoivat 12. syyskuuta Bucephaluksen, joka pakeni kadottaen varjostettavansa seuraavana päivänä. Méduse palasi Brestiin 22. joulukuuta, minkä jälkeen se palveli Atlantilla. Vuonna 1814 alus kuului laivasto-osastoon, joka lähetettiin valtaamaan Guadeloupe.

Napoleonin syrjäyttämisen ja Bourbonien valtaan palaamisen jälkeen Ludvig XVIII pyrki palauttamaan laivaston johtoon kuningasmielisiä upseereita. Tämän seurauksena Médusen päälliköksi nimettiin varakreivi Hugues Duroy de Chaymareys, vaikka hän ei ollut ollut merellä 25 vuoteen.

Méduse lähti 17. kesäkuuta 1816 Rochefortista yhdessä varastolaiva Loiren, priki Argusin ja korvetti Échon kanssa vastaanottaakseen briteiltä Saint-Louisin satamakaupungin Senegalista. Alus kuljetti matkustajia, joiden joukossa olivat muun muassa Senegalin kuvernööriksi määrätty eversti Julien-Désiré Schmaltz vaimonsa Reine Schmaltzin kanssa. Aluksella oli lisäksi sotilaita, toimihenkilöitä ja virkamiehiä, kaikkiaan noin 400 henkeä. Heistä 160 kuului laivan miehistöön. Madeiralle alus saapui 27. kesäkuuta.

Matkan aikana kapteenin ja hänen miehistönsä sekä matkustajien välillä puhkesi riitoja. Kapteenilla oli ystäviä vahvasti kuningasmielisessä merenkulkuministeriössä, ja hänen nimityksensä sanottiin olleen takeeton virkaylennys. Matkustajien joukossa oli myös sotilaita, jotka olivat vielä uskollisia kukistetulle keisari Napoleonille. Lisäksi kapteeni oli nimittänyt navigoijaksi Richefort-nimisen matkustajan, vaikka kokeneempiakin henkilöitä tehtävään olisi ollut tarjolla.

Méduse ylitti päiväntasaajan heinäkuun ensimmäisenä päivänä, ja tapauksen kunniaksi kapteeni järjesti naamiaiset. Juhlinnan aikana laiva joutui väärälle reitille. Suunnistusvirheen takia se törmäsi hiekkasärkälle Länsi-Afrikan matalavetisellä rannikolla. Laivan irrottaminen epäonnistui, pääasiassa siksi, että kapteeni kieltäytyi heittämästä tykkejä yli laidan. Useiden päivien kuluttua laiva alkoi hajota, jolloin kapteeni määräsi sen hylättäväksi.

Kuusi pelastusvenettä osoittautuivat riittämättömiksi kaikkien aluksella olleiden kuljettamiseen, joten rakennettiin lautta köysillä yhteen kiinnitetyistä lankuista. Pakokauhun vallitessa kapteeni ja vanhemmat upseerit pakenivat vahvimpiin veneisiin luvaten hinata lauttaa. Hinausköydet kuitenkin katkaistiin pian lähdön jälkeen, ja lautta jäi ajelehtimaan ankaraan merenkäyntiin.

Lautalla

Mallipiirustus lautasta, jolla olleista 147 hengestä vain 15 pelastui 13 päivää myöhemmin. Näistäkin vielä viisi henkeä kuoli hetimmiten.

147 ihmistä, mukaan lukien yksi nainen ajelehti lautalla, jonka mitat olivat vain 20 × 7 metriä. 17 miestä päätyi mieluummin odottelemaan pelastusta haaksirikkoutuneella aluksella kuin uskaltautumaan ylikansoitetulle lautalle.

Ketään ei nimetty lautan johtajaksi, eikä merikarttaa annettu mukaan. Airoja tai peräsintä ei ollut. Masto ja purjeet olivat improvisoituja, mutta niillä oli vain vähän vaikutusta. Lastinsa alla alus ei kellunut kunnolla – puuosat upposivat toistuvasti metrin pinnan alle –, ja pieni annos kosteita laivakorppuja liukeni veteen muutamassa tunnissa. Lautalla oli vaikea liikkua ja mahdotonta nukkua.

Ensimmäisenä yönä lautan ajelehtiessa aallokossa katosi 20 niistä ihmisistä, jotka oli pakotettu lautan reunoille. Toisena yönä oli kaksi humalaisten kapinaa niitä upseereita kohtaan, jotka yrittivät ohjata lauttaa sen keskelle asennetulta korokkeelta ja säännöstellä ruoka-annoksia. Taistelut johtivat 65 hengen kuolemaan. Kolmantena päivänä hallusinaatioiden ja houretilojen vallitessa alkoi ihmissyönti. Niille, jotka saattoivat vastustaa kiusausta syödä tovereitaan, lahjoitettiin ylimääräinen annos viiniä.

Seitsemännen päivän tullessa vain 27 ihmistä oli elossa. Osa heistä kärsi unen, ruoan ja veden puutteen vuoksi harhoista. Jotkut olivat vaikeasti haavoittuneita tai sairaita. Ainoa tavanomainen ruoka oli pieni saalis liitokaloja. Saalista ei pystytty jakamaan järkevästi, joten päätettiin, että etuoikeus saaliiseen oli niillä, joilla olisi selvä mahdollisuus selviytyä. Koska ruokaa ei voitu tuhlata niille, jotka kuitenkin lopulta kuolisivat, toimintakyvyttömät tapettiin. Eräs heistä oli nainen, jonka reisi oli murtunut.

Myöhemmin kaikki aseet heitettiin mereen ruumiiden perään, lukuun ottamatta yhtä sapelia kärsimysten lopettamista varten.

Kuuden päivän jälkeen jäljellä olevat 15 onnistuivat pysyttelemään elossa ja suhteellisen rauhallisina. He pysyttelivät päivisin kankaan suojassa kuumuudelta ravintonaan viiniä, ulosteita, merivettä, ihmislihaa, yksi sitruuna ja 30 valkosipulinippua.

Valkoisten perhosten vierailu lautalla herätti toivoa lähellä olevasta maasta, jota ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Lopulta heinäkuun 17. päivän aamuna laiva ilmestyi horisonttiin.

»Laivan näkeminen levitti meissä ilon, jota on vaikea kuvata. Kuitenkin pelot sekoittuivat pian toiveisiimme, aloimme havaita että lauttaamme joka oli vain vähän veden yläpuolella oli vaikea erottaa sellaiselta etäisyydeltä. Yritimme kaikkemme että meidät huomattaisiin, kasasimme korimme pinoon, jonka päälle asensimme erivärisiä nenäliinoja. Valitettavasti, kaikista näistä merkinannoista huolimatta, priki katosi. Ilon houretilasta siirryimme masennukseen ja suruun.»

Myöhemmin samana päivänä, sama alus – Argus, joka oli osa laivasaattuetta, jossa Méduse oli alun perin purjehtinut – äkkiä palasi takaisin. Se oli lähetetty etsimään lauttaa ja löysi 15 eloonjäänyttä. Viidelle heistä apu oli kuitenkin tullut liian myöhään. He kuolivat pian Senegaliin saapumisen jälkeen. Laivalle jääneistä 17 miehestä vain kolme oli elossa pelastusretkikunnan saapuessa. Heistäkin kaksi kuoli matkalla rantaan.

Jälkipuinti

Kapteeni Hugues Duroy de Chaymareys joutui syytteeseen miehistön ja matkustajien hylkäämisestä. Oikeus hyväksyi hänen ontuvan selityksensä laivan hylkäämisestä pelastustöiden johtamiseksi. Hän menetti kuitenkin kaikki kunniamerkkinsä ja joutui vankilaan kolmeksi vuodeksi. Navigoinnista vastannut Richefort vapautettiin. Hänhän oli vain matkustaja eikä näin ollen vastuullinen onnettomuuteen.

Hylky

Ranskalainen etsintäretkikunta paikallisti Médusen hylyn vuonna 1980, kapteenin lokikirjamerkintöjen pohjalta. Hylky oli hajonnut 164 vuodessa niin pahoin, ettei sen nostaminen ollut mahdollista. Pintaan saatiin kuitenkin keramiikkaa, miekkoja, pulloja ja tykkejä.

Lähteet

• Bachmann, Dieter: ”The Results of Sinking”, teoksessa Memento Metropolis, Kulturfabriken Liljeholmen Stockholm, 1998.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Méduse (1810) Wikimedia Commonsissa

• Medusan lautta historian kaamein haaksirikko, Suomen Kuvalehti, 31.07.1937, nro 31, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot