Mäntyluodon Kiri

Mäntyluodon Kiri on Voimistelu- ja urheiluseura Mäntyluodon Kiri on perustettu Mäntyluodossa tapaninpäivänä 26.12.1928, jolloin seuran nimi oli Mäntyluodon V- ja U-seura Kiri. Seura sai nykyisen nimensä vuonna 1967. Mäntyluodon Kiri ry. toimii edelleen järjestäen kilpailuja ja erilaista toimintaa jäsenilleen sekä vanhojen perinteiden mukaisia siikajuhlia joka vuosi. Seuran vaikutusaluetta on pääasiallisesti Mäntyluoto, Uniluoto, Levo, Kaanaa ja Yyteri.

Mäntyluodon Kiri
Perustettu	1928
Kaupunki	Pori, Suomi
Kenttä	Levon kenttä
Sarja	Satakunnan Vitonen
Puheenjohtaja	Jyrki Tomberg
Infobox OKNimi-testi OK

Historia

Ensimmäiset TUL:n liittojuhlat Helsingissä vuonna 1927 antoivat todennäköisesti viimeisen sysäyksen järjestöllisen urheilutoiminnan alkamiselle Mäntyluodossa. Tapaninpäivänä 1928 kerääntyi 15 urheiluhenkistä mäntyluotolaista (eli enimmäkseen uniluotolaisia) pohtimaan Mäntyluodossa toimivan urheiluseuran perustamista ja päätös syntyi yksimielisesti. Puheenjohtajana toiminut Kalle Joki löi päätöksen lukkoon ja Sulo Mäkinen sihteerinä kirjasi V- ja U-seura Kirin perustamisen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kalle Joki, jonka muutettua samana vuonna paikkakunnalta siirtyi puheenjohtajuus varapuheenjohtaja Arvo Nordlundille. Sihteeriksi valittiin Sulo Mäkinen ja muiksi toimikunnan jäseniksi: Tyyne Mäkinen (o.s. Tapio), Oiva Blomster, Ilmari Lahtinen, Leevi Joki, Taimi Joki (o.s. Tapio) ja Stiina Joensivu (o.s. Andersson).

Heti ensimmäisenä toimintavuotena nousi jäsenmäärä jo useaan kymmeneen ja urheiluinnostus oli suuri. Erityisesti painista muodostui suosittu eli melkeinpä tärkein urheilumuoto ja, kun Pihlavan Pontevalta oli ostettu vanha painimatto, päästiin painiharjoitusten alkuun. Tosin vielä ei ollut riittävän tilavaa paikkaa painimatolle, mutta onneksi aivan pian Uniluotoon valmistui Mäntyluodon työväentalo, josta saatiin vuokrattua sopivat tilat. Työväentalolla päästiin harrastamaan myös muuta sisäurheilutoimintaa ja niin mm. voimisteluillat aloitettiin reposaarelaisen P. Laineen ohjauksessa sekä lisäksi alkoivat nyrkkeilyharjoitukset. Kenttälajit otettiin ohjelmaan ja kunnollisen urheilukentän puuttuessa harjoituspaikkana toimi hyvin joku sopivan kokoinen aukeama tai tasainen hietikko. Pienet vaikeudet eivät seuralaisia lannistaneet eivätkä urheiluinnostusta vähentäneet, mutta sitten koko Suomen työväen urheiluelämälle poliittinen ilmapiiri loi varsinaisen vastuksen. Työväen seuratoiminta kiellettiin ja työväentalot suljettiin kokonaan. Tämän ajan seuraukset saivat raskaasti kokea myös TUL:n alaiset voimistelu- ja urheiluseurat. Toimintakielto annettiin 1.8.1931 V- ja U-seura Kirille, tosin kieltopäätös kumottiin parin kuukauden kuluttua. Mäntyluodon työväentalon seuratoiminta päättyi kuitenkin lopullisesti, kun työväentalon oven yli naulattiin lankku. Silloisen painostavan ilmapiirin vallitessa monet muuttivat paikkakunnalta muualle töihin ja tietenkin seuran jäsenmäärä laski. Kaikki tämä ei kuitenkaan onnistunut tukahduttamaan urheiluhenkeä eikä -toimintaakaan, vaan jäljelle jääneiden jäsenten välisiä kilpailuja pidettiin ja painijat matkustivat suurempiinkin kilpailuihin, jolloin mm. Taisto Simula ja Sulo Mäkinen nousivat Satakunnan piirin painimestareiksi. Painijat yrittivätkin pitää toimintaa yllä muiden urheilulajien olosuhteiden pakosta hiljalleen hiipuessa. Vuoden 1933 vuosikokouksen jälkeen toiminta kuitenkin pysähtyi Kirin vaipuessa "talviuneen", josta se heräsi taas uudelleen voimalliseen toimintaan sotavuosien jälkeen.

Vaikeat sota-ajat olivat yhdistäneet eri yhteiskuntaluokat yhtenäiseksi Suomen kansaksi ja niinpä V- ja U-seura Kirin "henkiinherättämis-kokouksessa", niin kuin sitä osuvasti nimitettiin, oli mukana peräti 38 henkilöä. Uusi toimikunta aloitti toimintansa puheenjohtajanaan Armas Raita ja sihteerinä Otto Hyytiäinen. Muina toimikunnan jäseninä olivat Arvo Nordlund, Onni Räihä, Heikki Tuovinen, Vilho Lahti ja Tyyne Söderling. Toiminta alkoi heti laajempana kuin ennen, sillä perustettiin useita jaostoja, kuten mm. yleisurheilu-, hiihto-, palloilu-, paini- ja voimistelujaostot. Eri jaostot vetivät hyvin väkeä mukaan, paitsi muinainen Kirin lempilaji paini jäi harrasteluasteelle osaanottajien puutteessa. Alettiin pitää kilpailuja ja osallistuttiin kilpailuihin muualla eikä aina niinkään huonoin tuloksin. Mäntyluodon kansakoulun voimistelusali saatiin harjoittelupaikkana käyttöön kahtena iltana viikossa.

Sitten tarjoutui mahdollisuus ostaa Porin purjehdusseuran Mäntyluodossa sijaitseva purjehduspaviljonki ja kaikki paikkakunnalla toimivat kahdeksan eri yhdistystä päättivät perustaa Mäntyluodon Seurojentalo Oy:n, joka osti kyseisen myöhemmin "Myrskylä"-nimisenä tunnetun rakennuksen. Näin saatiin kullekin seuralle omat tilat kokouksia ja muuta toimintaa varten.

Sodan jälkeen oli eletty Kirin varsinaista nousukautta, sillä kokouksien osallistujamäärä nousi 30-70 henkilöön, mikä on paljon verrattuna alueen asukasmäärään. Seuran jäseniä oli Mäntyluodon (ja siihen silloin vielä kuuluvan Uniluodon) lisäksi myös Yyteristä, Kaanaasta ja Levolta. Kirin erityisen aktiivista kautta kesti melkein kaksi vuotta, mutta sitten sodanjälkeinen yhteishenki heikkeni. Myrskylän ostosta muodostui tavallaan käännekohta, sillä vuonna 1946 jäsenistössä syntyi hajaannusta, kunnes osa erkani perustaen Mäntyluotoon Porin Tarmon alaosaston. Seuran vanha "kantakaarti" jälkeläisineen pysyi kuitenkin kiriläisinä. Perinteisiä jokatalvisia hiihtokilpailuja pidettiin edelleen ja käytiin myös muualla kilpailemassa. Jalkapalloilijat jatkoivat innokkaasti "santikolla", taito kasvoi ja turneita tehtiin.

Kirin ja kiriläisten toiminta alkoi taas vilkastua 1950-luvun puolivälissä Kaanaan ja "Käärmekorven" uusien omakotialueiden valmistuessa, joka lisäsi toiminta-alueen asukaslukua ja samalla seuran jäsenmäärää. Jossain vaiheessa muinaisen vanhan VPK:n joka kesä järjestämät siikajuhlat muodostuivat Kirin perinteeksi, joka jatkuu vielä nykyisinkin. Kun Porin kaupunki rakensi Levon urheilukentän, saatiin seuran varsinainen kenttäurheilu hyvin toimivaksi ja tiiviin ohjauksen piiriin. Kesälajit ja hiihtotoiminta keskittyivät Levolle, kun sinne tuli vielä urheilumaja saunoineen. Seuralaiset valmistautuivat innolla vuoden 1959 TUL:n liittojuhlille, joille suurella joukolla osallistuminen loi urheilumieltä varsinkin nuorille kiriläisille.

Kiriläisten ansiokkaina tuloksina 1960-luvulla mainittakoon esimerkiksi Suomen B-mestaruuskilpailujen pronssimitali, TUL:n B- poikien mestaruus sekä 17 piirinmestaruutta, yhdeksän hopeamitalia ja 13 pronssitilaa eli aika huomattavia saavutuksia pienellä seuralla. Jäsenmäärä oli 1960-luvun lopulla noin 200 jäsentä. Pirteinä emäntinä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa sekä nuortenjaoston retkillä toimi seuran naistoimikunta. Yleisurheilu, hiihto, jalkapalloilu ja voimistelu jatkoivat suosiotaan ja painin tilalle oli tullut painonnosto.

Vuosikymmenet, seuran nimi ja jäsenistö ovat vaihtuneet, mutta urheiluseuran perinteet ja toiminta jatkuvat.

Lähteet

• Kirin 20- ja 40-vuotishistoriikit / koonnut ja kirj. Olavi Sjövall

Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu