Mátyás Rákosi
Mátyás Rákosi [ˈmaːcaːʃ ˈraːkoʃi] (14. maaliskuuta 1892, Ada, Itävalta-Unkari – 5. helmikuuta 1971, Gorki, Neuvostoliitto) oli unkarilainen poliitikko ja Unkarin johtaja 1945–1956, Unkarin kommunistipuolueen pääsihteeri.
| Mátyás Rákosi | |
|---|---|
.jpg) Mátyás Rákosi. |
|
| Unkarin kommunistipuolueen pääsihteeri | |
| Unkarin työväenpuolueen pääsihteeri | |
| Seuraaja | Ernő Gerő |
| Unkarin pääministeri | |
| Edeltäjä | István Dobi |
| Seuraaja | Imre Nagy |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1892, Ada, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1971 (78 vuotta) Gorki, Neuvostoliitto |
| Ammatti | poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue |
Unkarin kommunistinen puolue Unkarin työväenpuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Nuoruus muokkaa
Rákosi syntyi Adassa juutalaisen kauppiaan poikana. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Itävalta-Unkarin armeijassa itärintamalla, missä joutui sotavankeuteen. Hänestä tuli kommunisti, ja palattuaan Unkariin hän osallistui Béla Kunin hallitukseen ja sen kaaduttua pakeni Itävaltaan, joutui pidätetyksi ja karkotettiin. Hän oli Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen vuosina 1920–1924 ja Kominternin sihteeri vuodesta 1921. Tultuaan takaisin Unkariin vuonna 1924 hänet vangittiin. Vapauduttuaan hän lähti takaisin Neuvostoliittoon vuonna 1940. Hän palasi Unkariin Puna-armeijan mukana vuonna 1945.
Unkarin yksinvaltiaaksi muokkaa
Rákosi valittiin Unkarin kommunistipuolueen pääsihteeriksi kommunistihallituksen perustamisen yhteydessä. Rákosi oli nyt Unkarin yksinvaltias. Hän käytti rikollisia menetelmiä tukenaan salainen poliisi AVO. Hän on käyttänyt nimitystä salamitaktiikka tuhotessaan poliittisia vastustajia pala palalta. Tässä hän noudatti täsmällisesti Stalinin menetelmiä. Rákosi toimi ensin varapääministerinä ja sitten pääministerinä. Neuvostoliiton johto päätti vaihtaa Imre Nagyn pääministerin paikalle kesäkuussa 1953. Rákosin oli erottava pääministerin virasta Neuvostoliiton painostuksen vuoksi heinäkuussa 1953.
Uudelleen valtaan Nagyn tilalle muokkaa
Rákosi painosti ja häiritsi Nagyn toimintaa pääministerinä. Nagy sai sydänkohtauksen alkuvuodesta 1955. Rákosi tuli uudelleen valtaan huhtikuussa 1955, kun Nagy erotettiin puolueviroista ja pääministerin tehtävästä sekä pakotettiin kotiarestiin. 1956 keväällä Rákosi joutui myöntämään Unkarin ulkoministeri László Rajkin pidätyksen, kuolemantuomion näytösoikeudenkäynnissä ja teloituksen lokakuussa 1949 poliittiseksi vaikka yrittikin siirtää vastuuta ÁVH:n johdolle. Tämän jälkeen hänellä oli enää Moskovan tuki valtaansa.[1]
Vallan mureneminen muokkaa
Unkarin puoluejohdon toimet kommunistisen älymystönuorison vapaaksi keskusteluforumiksi syntyneen Petőfi-klubin hiljentämiseksi sekä samaan aikaan Poznańin työläisten mielenosoitusten tukahduttaminen Puolassa väkivallalla, jolloin satakunta työläistä sai surmansa ja lukuisampi joukko haavoittui, nosti tyytymättömyyden ja suuttumuksen Unkarissa huippuunsa. Rákosin asema kävi kestämättömäksi. Silti hän ei luopunut vallasta vaan Mikojanin oli matkustettava Unkariin tuomaan esiin Neuvostoliiton kanta. Vasta sitten Rákosi erosi "terveydellisistä syistä" ja matkusti Neuvostoliittoon koskaan palaamatta.[1] Hänet korvattiin Ernő Gerőlla. Rajkin maineen palauttaminen ja uudet valtiolliset hautajaiset 6. lokakuuta 1956 muodostuivat opposition mielenosoitukseksi ja Unkarin kansannousun alkutapahtumaksi.
Rákosi kuoli Gorkissa vuonna 1971 ja haudattiin Farkasrétin hautausmaalle Budapestiin. Tuhkat sijaitsevat nimettömässä uurnapaikassa hautausmaan muurissa.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mátyás Rákosi Wikimedia Commonsissa
