Lyyli Heinonen
Agnes Lydia (Lyyli) Heinonen (21. tammikuuta 1889 Viipurin maalaiskunta – 6. marraskuuta 1950 Helsinki[1]) oli suomalainen kommunisti, vasemmistolaisen naisliikkeen vaikuttaja ja toimittaja.
Lyyli Heinosen isä oli muurari ja äiti karjakko. Hän kävi Tiiliruukin kansakoulun, jossa opettaja Hilja Pärssinen sai hänet kiinnostumaan työväen- ja naisasiasta. Koulun jälkeen Heinonen työskenteli ompelijana, kutojana ja leikkaajana. Hän osallistui vuoden 1905 suurlakkoon ja oli mukana ammattiyhdistystoiminnassa sekä työväenliikkeen nais- ja nuorisojärjestöissä.[1]
Heinonen ei osallistunut vuoden 1918 sisällissotaan, mutta avusti sen jälkeen piiloutuneita punaisia ja hankki ruokaa vankileireillä olleille. Hän joutui tuolloin ensimmäisen kerran kuulusteltavaksi ja poliittisesti epäiltyjen joukkoon. Heinonen liittyi vuonna 1919 Suomen Kommunistiseen Puolueeseen ja oli 1920-luvun alussa mukana Viipurin julkisissa vasemmistolaisissa työväenjärjestöissä. Heinonen pidätettiin vuonna 1923 ja kahta vuotta myöhemmin hän sai puolentoista vuoden vankeustuomion valtiopetoksesta syytettynä. Heinonen työskenteli Työ-lehden toimituksessa ja Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehden toimittajana vuodesta 1929.[1]
Heinonen pidätettiin uudelleen vuonna 1930 ja hän sai viiden vuoden vankilatuomion. Vapauduttuaan hän jatkoi toimintaansa kommunistisessa liikkeessä vastaten nais- ja ammattiyhdistysasioista SKP:n keskuskomitean epävirallisena jäsenenä. Jatkosodan aikana Heinonen oli pidätettynä niin sanotussa turvasäilössä.[1]
Vapauduttuaan syksyllä 1944 Heinonen toimi SKP:n keskeisissä päättävissä elimissä, oli perustamassa Suomen Naisten Demokraattista Liittoa ja toimitti sen lehteä Uutta Naista kuolemaansa saakka. Hän työskenteli Lomaliiton naissihteerinä, toimi Parasta Lapsille -yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana, kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon ja hoiti muita luottamustehtäviä.[1]