Lyhytvarvaskiuru
Lyhytvarvaskiuru (Calandrella brachydactyla) on pieni eteläeurooppalainen varpuslintu, joka toisinaan harhautuu Suomeen muuttomatkoillaan.
| Lyhytvarvaskiuru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Hietakiurut, Calandrella |
| Laji: | brachydactyla |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calandrella brachydactyla |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Lyhytvarvaskiuru on pienempi kuin tavallinen kiuru, vain noin 14 cm pitkä ja painaa noin 20–25 g. Se on vatsapuolelta valkoinen ja selkäpuolelta kiurumaisen ruskeankirjava. Kaulan sivulla on usein tumma täplä ja siivellä näkyy keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama tumma juova. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Esiintyminen muokkaa
Lyhytvarvaskiuru pesii Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja muualla Aasian lauhkeilla alueilla sekä Etelä-Venäjällä ja Mongoliassa. Maantieteellinen muuntelu on laajaa ja lajista tunnetaankin 7 alalajia. Se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Pohjois-Intiassa, ja muuttomatkoillaan moni lintu harhautuu pohjoisemmaksi.[2] Euroopan populaatio on kooltaan 15–18 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Suomessa lajia tavataan vuosittain, ensihavainto on 2. marraskuuta 1930.
Elinympäristö muokkaa
Lyhytvarvaskiurut elävät pääasiassa kuivilla matalakasvuisilla avomailla, niin tasangoilla kuin kukkuloilla ja niin hiekka- kuin savimailla. Paikoin ne asuttavat myös matalapensaikkoisia avomaita. Muuttoaikoina lajia tavataan monenlaisilla avomailla. Se muodostaa joskus suuriakin usean sadan yksilön muuttoparvia, ja talvehtimisalueella Malissa on tavattu yli 10 000 yksilön kerääntymä.[2]
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on maassa kasvillisuuden suojassa, joskus avoimesti. Munia on 3–6, tavallisesti 3 tai 4. Muna painaa 2,24 g. Naaras hautoo noin 13 päivää. Molemmat puolisot hoitavat poikasia, jotka jättävät pesän 9–10 päivän iässä, ja oppivat lentämään 12–13 päivää vanhoina. Pesii tavallisesti kahdesti kesän aikana. Sukukypsä yksivuotiaana.[2]
Ravinto muokkaa
Lyhytvarvaskiuru syö siemeniä ja hyönteisiä sekä muita pieniä selkärangattomia, talvella enimmäkseen siemeniä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Calandrella brachydactyla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lyhytvarvaskiuru Lintukuva-verkkopalvelussa