Luuta
Luuta on siivousväline, jossa on yhteen kiinnitettyjä jäykkiä harjaksia, sekä luudanvarsi. Pientä luutaa tai harjaa saatetaan joskus kutsua pölyhuiskaksi.
Luudan historia muokkaa
Ajan kuluessa luudan valmistustavat ovat muuttuneet. Alun perin luuta oli oksista (varvuista) tai muista sopivista luonnonmateriaaleista kuten havuista koottu nippu. Alun perin luudan harjakset olivat pyöreässä muodossa, koska muoto oli helppo tehdä ja sillä oli parhaat lakaisuominaisuudet. Luudan harjasosassa saattoi olla kiinni lyhyt kädensija tai pitkä varsi eri käyttötilanteista riippuvia työskentelyasentoja varten. Pitkävartista varpuluutaa käytettiin lattian lakaisuun tai havuluutaa katon tai ylänurkkien ripsimiseen ja uuniluutana tulipesän puhdistukseen.
Nykyisin varpuluutaa käytetään pihan lakaisuun.
Englannin kielen luutaa merkitsevä sana besom ja broom viittasivat alun perin jänönvihmaan (Cytisus scoparius), josta luudat yleensä valmistettiin. Nykyaikaiset luudat on valmistettu viljahirssistä (Panicum miliaceum). Materiaali on pitkää, suoraa, kestävää ja harjakset ovat kiinni toisissaan jo kasvissa. 1800-luvulla eräs kristillinen yhteisö, vapisijat, kehitti nykyaikaisia lattiaharjoja vastaavan, lyhyistä ja tasamittaisista harjaksista koostuvan luudan, joka oli vanhoihin luutiin verrattuna paljon leveämpi ja tehokkaampi lian siirtämiseen. Pyöreät luudat ovat nykyään hävinneet lähes kokonaan käytöstä.
Luudat kirjallisuudessa muokkaa
Luudat ja noituus muokkaa
Luudat ovat kirjallisuudessa pitkään liitetty noituuteen. Useimmiten tarinoissa naispuolinen noita käyttää keskiaikaistyylistä pyöreää luutaa lentämiseen. Noidat saattavat lentää myös muilla luudan tapaisilla esineillä. Taikoja osaava henkilö on myös saattanut taikoa taikasauvan luudaksi, ettei häntä epäiltäisi noituudesta. Luutaan on myös saatettu säilöä tilapäisesti henkiä.
Fiktiossa luudat ovat yleisesti noitien lentovälineitä. Noita istuu luudan varrella hajareisiin siten, että harjasosa jää hänen taakseen. Luudanvarrella on lisäksi usein musta kissa ja kahvipannu.
Nykyaikaisissa pakanuuden oppikirjoissa luuta on merkitty rituaalivälineeksi. Ilman elementtinä luuta puhdistaa alueita, ja siksi rituaaleissa saatetaan lakaista luudalla pois negatiivista energiaa.
Luuta kirjallisuudessa ja runoudessa muokkaa
- Raamattu, Luukkaan evankeliumi 15:8 "Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?"
- Runoilijat käyttävät luutaa metaforana. Eräässä Emily Dickinsonin runossa Luontoäiti lakaisee monilla värillisillä luudilla ja jättää riekaleita jälkeensä.
- Harry Potter -kirjoissa luutaa käyttävät sekä miespuoliset velhot että naispuoliset noidat. Huispaus (Quidditch) on joukkuepeli, jota pelataan luudalla lentäen.
- Johann Wolfgang von Goethen runossa Noidan oppipoika noidan oppipoika loitsii luudan henkiin, jotta se täyttäisi kaivon vedellä hänen puolestaan. Aihetta on käytetty Fantasia-elokuvassa, jossa oppipoikana on Mikki Hiiri.
Luuta eri kulttuurien perinteissä muokkaa
- Afrikkalais-Amerikkalaisissa häissä saatetaan kunnioittaa "jumping the broom" -perinnettä, jossa sulhanen ja morsian hyppäävät luudan yli uuteen elämään vihittynä parina. Luuta saatetaan koristella morsiamen mieltymysten mukaan ja siitä tulee häiden muistoesine.
- Kanadassa métiseillä on perinteinen luutatanssi, jossa ihmiset esittelevät tanssitaitojaan luudan kanssa. Nopea jalkatyöskentely ja hyppiminen kuuluvat luutatanssiin.
Katso myös muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Historia luudan käytöstä noituudessa
- Unclean Sweep (Arkistoitu – Internet Archive)
