Lusikka

ruokailuväline
Tämä artikkeli käsittelee ruokailuvälinettä, katso myös lusikkauistin

Lusikka on ruokailuväline, jossa on varsi ja maljamainen pesäosa. Nykyiset lusikat valmistetaan yleisimmin ruostumattomasta teräksestä. Lusikoita tehdään myös muun muassa hopeasta, puusta ja muovista.

Historia muokkaa

Vanhimmat lusikat ovat kivikaudeltaselvennä eli noin 4000-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Vanhimmat tunnetut lusikat on tehty puusta, mutta ensimmäiset lusikat on saatettu tehdä tuohesta. Löydetyt lusikat oli tehty hakkaamalla kiveä puuta vasten ja hiomalla hiekkaa ja vettä aihiota vasten. Tällaisia lusikoita on löydetty kolme. Ne on tehty sembramännystä, ja niiden varsiin on kaiverrettu eläinten päitä. Muodoltaan ne poikkeavat paljon nykylusikoista: niissä on lyhyt varsi ja iso, kämmentä jäljittelevä syvennys. Tällaisia lusikoita käytettiin koko kädellä.

Suomalaisten otaksutaan siirtyneen käsin syömisestä lusikan käyttöön ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uusi ruokailutapa omaksuttiin ensin Turun seudulla, josta se vähitellen levisi muualle maahan. Vanhin säilynyt lusikka on 1200-luvulta.lähde?

Myös luuta ja sarvea on käytetty valmistusmateriaalina.[1]

Lusikka mittana muokkaa

Lusikkaa käytetään myös mittana ruoanlaitossa. Yksi ruokalusikallinen (rkl) vastaa kolmea teelusikallista (tl). Teelusikan koko on 5 millilitraa (ml) ja ruokalusikan 15 ml. Näin ollen 20 tl on sama kuin 1 desilitra (dl).

Kummilusikka muokkaa

Kummit voivat antaa kummilapselleen ristiäislahjaksi kummilusikan. Tyypillisesti kummilusikka on hopeinen ja koristeellinen. Kummilusikkaan voidaan kaivertaa esimerkiksi lapsen syntymäaika ja paino.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Facta 2001 osio 10, s. 449
  2. TAUSTA: Kummilaitos juontaa juurensa kaukaa 12.12.2005. YLE. Viitattu 03.10.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Immonen, Visa: Suomen vanhanmallisista lusikoista. pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston arkeologian laitos, 2001.