Luonteita
Luonteita (m.kreik. Χαρακτῆρες, Kharaktēres) on Theofrastoksen kirjoittama tutkielma ihmisluonteista ja ihmisten käytöstavoista. Se sisältää kolmenkymmenen luonnetyypin kuvaukset. Luonnetyypit ovat kaikki enemmän tai vähemmän negatiivisia, ja Theofrastos kuvaa ne lyhyesti, terävästi ja humoristisesti. Kuvauksista saa hyvän kuvan hänen aikansa ihmisten elämästä.
| Luonteita | |
|---|---|
| Χαρακτῆρες | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Theofrastos |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | 300-luku eaa. |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Pentti Saarikoski |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1968 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia muokkaa
Theofrastoksen kokoamat kuvaukset muodostavat ensimmäisen säilyneen yrityksen kuvata ihmisten luonteita järjestelmällisesti. Jotkut pitävät teosta itsenäisenä työnä; toiset taas uskovat Theofrastoksen kirjoittaneen kuvaukset aikojen kuluessa, ja että ne olisi koottu ja toimitettu hänen kuolemansa jälkeen; toiset taas pitävät teosta osana suurempaa systemaattista työtä. Teoksen tyyli on kuitenkin viimeksi mainittua teoriaa vastaan.
Teos on todennäköisesti kirjoitettu 300-luvun eaa. loppupuolella. Mahtailijan kuvauksessa (XXIII) viitataan nälänhätiin, joita oli Κreikassa vuosina 330–320 eaa., sekä Antipatrokseen, joka kuoli vuonna 319 eaa.[1] Juoruilijan kuvauksessa (VIII) puolestaan viitataan Polyperkhoniin ja Kassandrokseen, joihin liittyvät tapahtumat ajoittuvat n. vuosiin 317–315 tai 310–309 eaa.[2]
Ariston Keoslainen jäljitteli teosta noin sata vuotta Theofrastoksen jälkeen. Filodemos lainasi sitä ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[3] Myöhemminkin teoksen tyyliä on jäljitelty paljon, erityisesti 1600-luvulla, jolloin sitä jäljittelivät muun muassa Joseph Hall (1608), Sir Thomas Overbury (1614–1616) ja Jean de La Bruyère (1688).
Sisältö muokkaa
Theofrastoksen kuvaamat luonteet luvuittain ovat:
|
|
|
Lainauksia muokkaa
- ”Jaarittelu on puhumista sopimattomaan aikaan, pitkään ja harkitsematta, lörpöttelijä se joka istuutuu tuntemattoman vierelle ja alkaa puhua osoittaen vaimonsa veroista kaunopuheisuutta, kertoo ensin mitä unta näki edellisenä yönä ja käy sitten laji lajilta läpi nauttimansa päivällisen; [...] että meri on Dionysos-juhlan jälkeen purjehduskelpoinen, että maa antaisi paremman sadon jos jumala soisi enemmän sadetta, hän aikoo viljellä ensi vuonna sitä ja sitä, [...] jos annat miehen jatkaa, hän ei lopeta lainkaan.” (Suomennos Pentti Saarikoski, s. 11–12.)
- ”Turhamaisuus tuntuu olevan alhainen laji kunnianhimoa, turhamainen se joka kutsuilla innokkaasti pyrkii aterioimaan isännän vierellä maaten; leikkauttaa poikansa tukan Delfoissa. [...] hänellä on oma pikku painisali hiekoitettuine lattioineen ja pyöröpihoineen: pyytää sinne filosofeja, sofisteja, aseenkäytönopettajia ja muusikkoja pitämään esityksiä. Tulee itse myöhemmin, muiden jo ollessa paikoillaan, jotta katselijat sanoisivat toisilleen: ’Tuolta tulee painisalin omistaja.’” (s. 46–48.)
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Theofrastos: Luonteita. Suomentanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, 1968.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa
- Theophrastus; Diggle, James (toim.): Characters. Cambridge Classical Texts and Commentaries. Cambridge: Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-83980-7. (Google Books)
Aiheesta muualla muokkaa
- Theophrastus: Characters (englanniksi)