Luonnollinen monopoli

Luonnollinen monopoli on tilanne, jossa taloudellisesti tehokkain tila saavutetaan yhdellä ainoalla tuottajalla. Yleensä usean tuottajan kilpailutilanne saa aikaan monopolia tehokkaamman talouden tilan. Luonnollisen monopolin tapauksessa syynä monopolin tehokkuuteen on usein skaalaetu, josta seuraa uusien yritysten korkea kynnys tulla markkinoille.

Pienissä maissa kuten Uudessa-Seelannissa sähkönsiirto on luonnollinen monopoli. Johtuen suurista kiinteistä kustannuksista ja pienistä markkinoista, yksi myyjä voi palvella koko markkinaa kustannuskäyrän laskevalla osalla, mikä tarkoittaa sitä että sillä on keskimäärin alemmat kustannukset kuin yhdelläkään mahdollisella uudella kilpailijalla.

Jos markkinoiden koko on riittävän pieni, korkeat sisääntulokustannukset voivat toimia kiinteiden kustannusten tapaan syynä luonnolliselle monopolille. Tämän vuoksi rautateiden rakentaminen on yleensä monopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Korkeat sisääntulokustannukset selittävät myös sen, miksi asuinrakennuksiin ei rakenneta rinnakkaisia sähkö- ja vesijohtoverkkoja.

Verkostovaikutus voi myös olla syynä monopolin muodostumiselle. Tällöin tilannetta ei kuitenkaan kutsuta luonnolliseksi monopoliksi, koska syynä ei ole tuottajan kustannuskäyrä vaan kuluttajien saama positiivinen ulkoisvaikutus.

Monopolin sääntely

Valtion sääntelystä vapaata markkinataloutta puolustavan Cato-instituutin tutkijan, professori Steve H. Hanken mukaan yksityiset monopolit ovat yleensä yhteiskunnallisesti tehokkaampia kuin julkiset, peräti kertoimella kaksi, mutta eräissä tapauksissa yksityisiä monopoleja on järkevää säännellä. Esimerkiksi vesihuoltoa yksityistettäessä voidaan järjestää huutokauppa, jossa halvimman vedenhinnan ja parhaan palvelutason yhdistelmän tarjoava yrittäjä saa toimen itselleen. Hanke käy läpi erilaisia sääntelyratkaisuja eri tilanteisiin.